En anna pelon koskettaa

Joskus ahdistaa ihan älyttömän paljon.Mieleen palaa ne huonot ajat,hetket,joissa tunsin itseni rikkinäiseksi ja riittämättömäksi.Aika jolloin näin pohjan,enkä halua sinne enää koskaan.Hetkittäin vain väsyneenä tekisi mieli antaa periksi.Just nyt tuntuu siltä,että mä itse ajan itseäni nurkkaan omilla vaatimuksillani ja täydellisyyden tavoittelullani.Poltan kynttilää molemmista päistä.

Aamulla herään ja lähetän miehen ja lapset matkaan.Puen pojat ja yritän olla reipas ja kärsivällinen.Ja sit mä kiskon kuteet itselleni niskaan ja juoksen bussiin,useimmiten liki myöhässä,viime tipassa.Aamupala jää aina väliin.Työharjoittelussa pitää olla skarppi ja mukava,haluaisin ottaa niitä täydellisiä kuvia.Uutta tietoa pitää jaksaa imeä itseensä sienen lailla.

Kotiin on aina kiire.Yritän päästä hakemaan lapset aina heti kun vain mahdollista,silti pienten päivät tuntuvat mielestäni liian pitkiltä.Kotiin tullessa tekisi mieli kaatua sänkyyn ja vetää peitto korville,mutta ei.Jaloissa on kaksi tarhapäivän jälkeen nälkäistä lasta joten ei muuta kuin ruuanlaittoon ja pyykin pesuun sun muihin kotihommiin.Ilta menee väsyneenä unta kohti.Liian usein olen kiukkuinen ja kärsimätön.

Lasten nukuttamiseen ei enää millään meinaisi riittää oma kärsivällisyys ja rakkaus.Väsymys painaa harteita.Ja nukuttamisen jälkeen alkaa iltahommat.Haluan että aamulla on siistiä,joten pyykit kuivumaan ja tiskikone päälle.Aamuksi vaatteet valmiiksi kaikille,niin ei aamulla väsyneenä tarvi etsiä.Kirjoittelen teekuppi kädessä päivän muistiinpanot työssäoppimispäiväkirjaan ja käyn lenkillä,jos en ole aiemmin sinne ehtinyt(yleensä en).

Kello lyö joka yö puoltayötä,kun on mun vuoro kaatua petiin.Aina viimeisenä.

Siitä alkaa hajanainen uni.En meinaa saada unta,ja jos saan,niin lapset heräilevät.Viime yönä huonoihin uniin,sitä edellisenä pissahätään ja janoon.Ja kello soi 6.50 ja kaivelen sorkkarautaa esille,että saisin taas silmäluomet ylös uuteen päivään.

Välillä pikkuisen väsyttää.

Pitäisi vain höllätä.Ottaa rennommin.Jättää yhtenä iltana hommat väliin ja käydä vaikka ulkoilemassa lasten kanssa.Joskus pitäisi itsekin ymmärtää,että silloin tällöine se välttävä suoritus on tarpeeksi. 

Hyvinvointi Mieli

Suolaa ja sokeria

syyskuu 072.JPG

Ihana viikonloppu takana.

Minireissu Tampereelle Mummolaan..siellä nähtiin pikaisesti monia ihania ystäviä ja sukulaisia.Paluumatkalla juteltiin henkeviä ja kevennettiin sydämiä.Hetken hengähdystauko yhdellä rakkaimmista rannoistani Näsijärvellä..kumma miten mun mieli aina lepää veden äärellä.Ihana yllätysvierailu,kun mun vanhempani piipahtivat iltakylässä.Rentoa löhöilyä perheen kanssa.Ihana ilta-ajelu lasten kanssa kera karkkipussien.Pään tyhjennystä ja mielenrauhaa syksyisen sateisella lenkkipolulla..Helliä hetkiä ja lämmintä yhteenkuuluvuutta koko perheen kanssa.

Kyllä näillä eväillä jaksaa taas aloittaa uuden viikon.

syyskuu 080.JPG

syyskuu 086.JPG

syyskuu 099.JPG

syyskuu 113.JPG

syyskuu 118.JPG

syyskuu 126.JPG

 

Suhteet Oma elämä