Työmatkan hyötyliikuntaa

Aaah viimein pääsin eilen kunnon rääkkilenkille! Mua on piinannut tässä sellainen mukava kolmen viikon sairastelumaraton johon mahtui mukaan useamman päivän kestänyt migreeni ja angiina ja kun luulin selvinneeni niistä(ja siitä midnight runista,kyllä kyllä..ei ollut fiksua)alkoikin yllättäen parin kevyen palauttelulenkin jälkeen yökuumeilu..ei hyvä merkki.”Onneksi” kyseessä oli vain kunnon poskiontelotulehdus ja lievää rohinaa keuhkoissa..ei mitään sellaista mitä ei levolla ja antibiootilla siis korjattaisi.Mutta se lepo!Musta on nää pari viimeistä viikkoa tuntunut että mä oikeasti SEKOAN kun en pääse juoksemaan!On hieman ottanut luonnon päälle ottaa rennosti ja turhia hikoilematta.Mutta nyt oli pakko,ymmärsin sen jopa itsekin.

Eilen sitten lupasin itselleni että nyt mä saan mennä juoksemaan.Antibiootit on popsittu ja olo on ihan oikeasti(käsi sydämellä)hyvä,joten eiköhän taas uskalla juosta.No,siinä työharjoittelusta lähtiessäni ja trikoita päälleni kiskoessa huomasin,että jee.Tihkuttaa.Huippua.Siis se ensimmäinen päivä tänä syksynä kun sataa ja tuulee inhasti niin just sen päivän mä tietenkin valitsin tälle kotimatkahölkälle.Noo,eihän mua sokerista ole tehty ja kaipuu lenkkipolulle oli aivan liian kova.Ei siis muuta kuin nokka kohti tihkua ja askeleet kotiinpäin.Matkan varrella kohdalle osui Malminkartanonhuippu  ja mä en voinu vastustaa niitä portaita..ihan pakko oli käydä hilpasemassa ne ylös ja alas kertaa kaks.AAH,toisen ylösnousun jälkeen en tuntenut enää reisiäni!Mutta maisemat oli mahtavat ja fiilis sitäkin parempi.

portaat.jpg

Portaan nro.274 kohdalla

Loppumatka kotiin meni hieman kumman tuntuisin reisin ja pohkein ja viimeisten kolmen kilometrin kohdalla taivaskin aukaisi hanansa ja sain oikein ämpärillä kaataen vettä niskaan.Ja ai että mä nautin.Juoksu tuntui niin hyvältä,eikä kolmen viikon sairastelu tuntunut tehneen kovin pahaa vahinkoa kesän aikana saavutetuille tuloksille.Kotiin saapui siis onnellinen ja läpimärkä tyttö.Harvoin on maito maistunut niin hyvältä kuin tämän lenkin jälkeen.Urheiluendorfiinit..voi kuinka ikävä mulla on teitä ollut(ja uskallan veikata että mun perheelläkin on ollut..en oo ollut näiden viikkojen aikana varsinaisesti aurinkoinen).Tänään tuntuu jalat ihanan väsyneiltä ja fiilis on vieläkin onnellinen.Vähän oli ehkä rankka tempaisu ekaksi lenkiksi sairastelun jälkeen mutta kun..mä niin halusin.Huomenna sitten vähän kevyemmin 🙂

 

Hyvinvointi Liikunta

Vinkkejä miehille

Se on kumma miten meillä aina tapaa mennä perjantai-illat tappelun puolelle.Harteita painaa menneen viikon väsymykset ja yöheräilyt(kyllä,se alkoi taas.Nuorin on heräillyt taas viikon verran muutaman kerran yössä) ja tieto siitä,että jonkun pitäisi jaksaa taas tehdä viikkosiivous ja käydä ruokakaupassa.Vaikka mieli tekisi kin vain kaatua sänkyyn ja ottaa tirsat.Tirsojen sijaan kinaamme aikamme miehen kanssa siitä kumman vuoro ne hommat onkaan hoitaa ja lapset kähisevät ja kihisevät väsyneinä jaloissa.Lopulta hermot menevät ja lapset ja mies painuvat ulos,että saan kiukutella ja siivota rauhassa.Kuulostaako tutulta muissa perheissä?

Äh,nyt jo vähän harminsekaisesti naurattaa taas oma lapsellinen kiukuttelu.Ihan turhaa.Jokainen perjantai kun on samanlainen,pitäisi vaan jaksaa pitää mutinat ja kiukuttelut oman pään sisällä ja hoidella hommat,niin lauantai-aamuna voi herätä oikeasti viikonloppuun ilman stressiä.

Luojan kiitos tänään mies jätti kysymättä sen miesten perinteisen kysymyksen..”onks sulla menkat vai pikkarit muuten vaan vinossa?”,kyllä ois meinaan tässä kiukkuväsymyksessä nipsahtanut hermot autuaasti poikki.Nehän ne.Mutta ihan vaan vinkkinä miehille,että laittakaa vaikka kännykkään muistutus sille päivälle kun sillä toisella alkaa ne kuukauden suosikkipäivät.Tiedätte sitten varautua kiukutteluun(ja sietää edes hetken sitä menemättä mukaan jäynäämiseen) ja jättää kysymättä sen tyypillisen kysymyksen(maailman ärsyttävintä oikeasti!).Kysymisen sijaan voi vaikka ostaa matkan varrelta suklaata lievittämään sitä kiukkua.Suklaan voit nauttia ennaltaehkäisevästi itse ennen kotiintuloa tai vaihtoehtoisesti syöttää sille kiukkuisemmalle osapuolelle.Ja vaikka ei oliskaan kuukauden suosikkipäivät niin muutenkin se suklaa tai esim.kukkapuska ois ihan paikallaan aina perjantaisin.Jaksaisin mäkin siivota reippaammin kun saisin kukkia,että vink vink vaan.Ja onneksi mä en sentään ole useimmiten kun sen ensimmäisen päivän raivotar.Toki olen nainen ja otan vapauden muuttaa tätäkin väittämää tarpeen vaatiessa ja kiukutella vaikka kolme päivää putkeen..

Ja noita muistutuksia kun rupeaa miettimään niin toki sinne kännykkään miehet vois laittaa muistutuksen myös a)syntymäpäivästä, b)hääpäivästä, c)muistutus joka toinen päivä roskien viennistä, d)muistutus imuroinnista esim.tiistaille yms.yms..kyllähän näitä pikku vinkkimuistutuksia keksis vaikka ja kuinka.Mutta oikeesti,kyllä meillä arki ainakin pikkusen helpottuis kun ei aina näistä samoista asioista tarvitsisi kiukutella.

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään