Tyyni

Viikko sitten olimme Tampereella koko perheen voimin.Suuntasimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä saarimökille ja ai että,olihan se vaan mahtavaa!Mä joskus aikanaan en tainnu oikein ymmärtää sitä,kun mun miehen porukat osti saarimökin.Mutta kuinkas kävikään,sydämeni menetin minäkin tälle paikalle.Saarimökillä on aina kesä.Aurinko paistaa,lokit kirkuu,kaikki ruoka on taivaallisen hyvää ja se kokataan sinisen taivaan alla.Sauna on kuumana aamusta iltaan ja kaikki säntäilevät järven ja laiturin väliä.Lapset leikkivät ja nauravat.Aikuiset juttelevat kaikesta maan ja taivaan välillä ja siinä sivussa grillaavat nahkaansa.Lapsia saa olla rasvaamassa koko ajan,aikuiset aina vähän fuskaavat omalla kohdallaan ja joka ikinen kerta joku onnistuu käräyttämään itsensä.Lasten mielestä vesi on ihanan lämmintä,aikusilta salpautuu henki sukeltaessa.Kylmää se on,ihan oikeasti.Silti siellä järvessä viihtyy koko päivän.

Tällaista se oli viimeksikin.Lisäbonus oli tosin se,että saimme kerrankin olla illan oman perheen kesken ja jäädä yöksi.Heti saareen tultuamme aloimme onkimaan.Ei sitä nukkumaan malttanut mennä,vaikka kello oli jo puolen yön tienoilla.Ahvenia ja särkiä nousi ja niistä jäi hysteerisen hauskoja stooreja kerrottavaksi.Haha,kaupunkilaiset kalassa.Ei ollut ihan helppoa se kalan irroitus 😉 Onkimisen ja laiturilla nautitun ilta(yö)palan jälkeen lapset olivat ihan valmiita sänkyyn.Minä tulin vielä laiturille ihmettelemään nukkuvaa järveä.Täysin tyyntä,lämmintä,hiljaista.Ihana fiilis.Siinä mä istuin laiturin nokassa shortsit ja huppari päällä ja olin vaan.Tyynenä.

On se ihanaa,että on tällainen paikka mihin pääsee välillä arkea pakoon.

”Kato kulta tännepäin niin mä otan kuvan!” ”en mä äiti hei voi,mä en muuten huomaa jos kala syö mun matoa!”

Heti aamusta järveen”heii,sulla unohtu vaatteet päälle!””ai niin,hups!Mulla oli äiti niin kiire kokeileen näitä mun uusia räpylöitä etten mää muistanu!”

Majakka ja perävaunu.Ihana duo.

<3