”Koiran paikka on lattialla.” – Kuinkas sitten kävikään? ;)

Noh, koiran 11:n ensimmäisen elinkuukauden aikana hän ei nukkunutkaan sängyssä. Itse asiassa ei edes makuuhuoneessa. Ex-miehelleni oli jotenkin tärkeää ”ei eläimiä makuuhuoneeseen”. Itselleni teki kyllä vähän pahaa laittaa portti koiruuden nenän edestä kiinni yöksi. Kyllä me siihen molemmat kuitenkin jotenkin totuttiin (siis minä ja koira), mutta nykyään asiat ovat vähän toisin. 🙂

Viime keväisen eron jälkeen nukuin kuukauden-pari olohuoneessa, koska ajatus ”aviovuoteessa” nukkumisesta ahdisti kovasti. Jotenkin sitten pikku hiljaa (tähän saattoi eräs mun yövieras auttaa) mä pääsin takaisin makuuhuoneeseen öitäni viettämään ja nykyään se tuntuu jo ihan ”MUN huoneelta, jossa on MUN sänky”. Muutamana ensimmäisenä yönä (no okei, ehkä ekana) makuuhuoneessa koitin tehdä koiralle selväksi, että tässä mamman sängyn vieressä on hänelle peti ja siinä on koiran hyvä nukkua. Mutta minkäs sille voi kun olet itse taju pois umpiunessa ja koira hipsii viereesi? Ei siinä sitten mikään auttanut, nykyään vieressäni on herra W, myös öisin. 🙂