Patikointivinkki: Yorkshire Dales
Päätin lauantaina, että kyllä se nyt on vaan niin että tahdon sunnuntaina vaeltamaan. Kuulin sitten ystävältä, että vaikka yliopiston järjestämä vaellusreissu oli bookattu täyteen, eräs saksalainen poika oli järjestämässä retkeä samalle alueelle eli Yorkshire Daleseille. Liityin sitten kyseisen pojan perustamaan facebookryhmään ja kerroin kämppiksille ja muille kavereille, että ”Minä ainakin lähden huomenna vaeltamaan… En sitten teistä muista tiedä.” Alkuun ei vaellussuunnitelmani kovin innokasta vastakaikua saanut, mutta loppujen lopuksi lauantai-iltaan mennessä kaikki meidän asuntomme asukkaat, sekä myös viereisen kämpän porukka oli lähdössä Yorkshire Daleseille. On mahtavaa huomata, että asuinkumppanit ovat helposti innostuvaa sakkia ja aina valmiina uusiin seikkailuihin.
//Hikingtips: Yorkshire Dales
On Saturday I decided that I’d really like to do something on Sunday, probably some hiking. I had heard from my flatmate that there was a German boy who was arranging a hiking trip to Yorkshire Dales. Before I even noticed, I had booked the train tickets and I was going to hiking trip with people who I didn’t know that well before. Luckily after a while also my flatmates and our flat neighbours had decided to join me. Really love the fact that I’m living with people who are always ready for new adventures.
Reilun tunnin bussi/junamatkan jälkeen olimme perillä Settle-nimisessä kylässä, josta vaelluksemme oli määrä alkaa
//Our journey started from a small village, Settle.
Janan ottama mahtava panorama kuva Yorkshiren maisemista //Panorama photo taken by Jana
Selfieltä ei näköjään voi välttyä edes rauhallisilla nummilla //Apparently you can’t avoid selfies even on a peaceful hike
Oikoreitti tuijottavien lampaiden laitumen läpi. //Staring sheep
Happamia lehmiä //Grumpy cows
Retkellä meitä oli noin 25-30 henkeä. Kuva on matkan järjestäjän Laurizin ottama. //Photo by Lauriz
Maisemat olivat häkellyttävän upeat ja patikointikilometrejäkin kertyi noin 14-15. Reitti oli melko helppokulkuista, sillä kuljimme suurimman osan ajasta päällystetyillä teillä. (Eksyimme myös yhdessä vaiheessa, emmekä koskaan löytäneet etsimiämme vesiputouksia, jotka kuulemma myös sijaitsivat alueella.) Kaiken kaikkiaan vaellus oli hieno kokemus. Vaelluksissa pidän erityisesti siitä, että niillä tutustuu usein ihmisiin paremmin, sillä kävellessä ja maisemia katsellessa on aikaa jorista kaikesta mahdollisesta. Kengän puristaessa ja hiertäessä on usein turvauduttava huumoriin ja tällöin voi syntyä usein myös varsin mehukkaita nauruhetkiä. Hiljentyminen ja eväinen popsiminen hienon maiseman edessä on myös yksi parhaista vaelluksen puolista.
//The hike was about 14-15 km long and landskapes on our route were amazing. We also got a bit lost and never found the waterfall which was supposed to be somewhere on the area. Nevertheless the trip was a nice experience. There are some things I especially enjoy in hiking; you have time to talk to the people about everything and then you also got to know your friends better. When you’ve hiked already quite a few kilometres and your feet get sore, there is no other option than to joke and laugh a lot. Laughter makes the pain and the tiredness disappear.
-Ilona