vihaan muuttamista. vihaan sitä, kun ensin0 pitää viikko tolkulla etsiä tavaroita ympäri kämppää ja ahtaa niitä epätoivoisesti muuttolaatikoihin. vihaan sitä, miten ne muuttolaatikot aina a) loppuvat kesken, tai b) hajoavat käsiin. vihaan tavaroiden kantamista hissittömän talon kolmannesta kerroksesta alas. vihaan myös sitä, kun pitää kipittää ne samat portaat ylös voidakseen hakea lisää tavaraa, jotta voisi entistä kettuuntuneempana toistaa edeltävän schaiban.

erityisesti vihaan muuttoauton pakkaamista. jahas, tää ei mee tähän näin, kokeillaan näin, ai no ei vieläkään. lopulta muuttoauto on niin täynnä tavaraa, että se voisi räjähtää käsiin hetkenä minä hyvänsä.

ja entäs ne muuttomatkat sitten. esimerkiksi tänä aamuna heräsin neljältä varmistaakseni että kaikki tarvittava on mukana. kuudelta hyppäsimme autoon ja siitä se sitten lähti. oltiin melkein kahdeksan tuntia matkalla. ja tietysti pysähdyspaikkojen vessat oli epäsiistejä, ruoka pahaa, radiokanavien musatarjonta kuraa ja poikaystävä huonolla tuulella väsymyksen vuoksi. ja kaiken kukkuraksi menin ja hävisin matkaviihdykkeenä olleen bändipelinkin. jumaliste.

kun oltiin istuttu kahdeksan tuntia autossa ja saavuttu vihdoin perille, niin siitähän se riemu vasta repesi. tavarat epämääräisessä järjestyksessä ulos autosta, pari rikkimennyttä hehkulamppua, porraskäytävään räjähtänyt vaatesäkki (että terveisiä vaan naapureille, ne porraskäytävään kaikessa siinä hötäkässä unohtuneet alushousut on mun), asunnossa vallinnut totaalinen kaaos ja sotku ja törkeästi ovenraosta kurkkivat yliuteliaat naapurit. ja kaiken tuon keskellä tavaroiden pitäisi vielä löytää oikeat paikkansa? yeah, right.

fiilikset yhteenkiteytettynä: voi nyt helvata mitä sontaa.

vaikka on tää uusi koti ihan kiva kuitenkin. leveät ikkunalaudat ja kaikki.