Perjantaina minua vähän jännittää. Ystävä on tulossa kylään.

Totean siskolle, etten oikeastaan tunne kovin hyvin tätä ystävää. Sisko nauraa ja toteaa, että aina sä vaan kutsut ihmisiä yökylään.

Myöhemmin illalla istun mukavasti sohvalla ja tuijottelen kynttilöitä, ystävää ja viinilasia. Ajattelen, että onneksi kutsun ihmisiä aina vaan yökylään.

Heräämme seuraavaan aamun kaikessa rauhassa. Syömme kiireetöntä aamupalaa ja juomme litroittain kahvia.

Keskipäivällä lähdemme kävelylle, mutta päädymmekin kuohuviineille. Hymyillemme ja tarjoilijakin hymyilee. Kysyy juuri oikealla hetkellä, otammeko toiset lasilliset. Otamme totta kai.