Lintujen ja ihmisten ero

Lapsi pötköttää kainalossani, unirätti nyrkissään.

Kerron satua, tajunnanvirtaa, kuten aina.

Sadussa pikkulinnut eivät jaksakaan lentää etelään, vaan matkustavat muuttomatkan lentokoneella. Vilkuttavat, kun lentävät lapsen kodin yli.

Satu päättyy, linnut ovat päässeet etelään ja käyvät yöunille pitkän ja raskaan matkan jälkeen.

Onnittelen itseäni: kerrankin keksin tarinan, jossa oli jokin idea. (Harvoin nimittäin on.)

Lapsi kurtistaa kulmiaan.

-Äi-ti, hän aloittaa painokkaasti.

-Ei linnut mene lentokoneeseen. IHMISET menee.

 

Jaahas.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *