Ladataan...
Hetkissä

Jännä, miten lyhytkin piipahdus kotikaupungin ulkopuolella piristää arjen keskellä. Olimme poikaystäväni Joonaksen kanssa viikko sitten viikonlopun mittaisella minilomalla Tallinnassa, ja yhden yön mittainen reissu tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin talvilomalla. Räntäinen sää ei ollut paras mahdollinen, mutta nautimme silti täysillä laivan aamiaisesta (paitsi kahvista, joka oli kamalaa), kiertelystä Telliskiven designkaupoissa, vironkielisestä musikaalista sekä shoppailusta Kaubamajan luonnonkosmetiikkaosastolla (tai no, Joonas ei hirveästi nauttinut tästä osuudesta, mutta kulki urheasti mukana haistelemassa purnukoita).

Lauantaiaamuna lähdimme tuskaisen aikaisella aamuseitsemän junalla Turusta Helsinkiin, jossa hyppäsimme laivaan. Saimme reissun joululahjaksi Joonaksen äidiltä, ja siihen sisältyi laivamatkojen lisäksi yö hotellissa keskustassa sekä liput vironkieliseen Oopperan kummitus -näytökseen.

Saavuimme Talinnaan puolenpäivän maissa. Sää oli tosiaan melkoisen harmaa, mutta lomafiilis lämmitti mieltä märistä sukista huolimatta. Räntäsadetta pakenimme entisessä teollisuusrakennuksessa sijaitsevaan Telliskiven Loomelinnakiin, jota luonnehditaan Tallinnan luovaksi keskukseksi. Rakennuksesta löytyy paljon kivoja vaate- ja sisustuskauppoja, joista meidän matkaan lähti hauskat, mustan suorakuution malliset suola- ja pippurisirottimet. Ostin myös itselleni simppelin hopeisen kaulaketjun, jonka keskellä oli rengas.

Olisimme kovasti halunneet syömään hehkutettuun F-Hooneen, mutta paikka oli ei-niin-kovin-yllättäen täyteen buukattu. Onneksi alueelta löytyi myös muita kivoja ravintoloita, joista valitsimme gluteenittomaan ruokaan keskittyvän Kivi Paber Käärid -ravintolan (suomeksi Kivi, paperi, sakset). Itse tilasin portobellosienellä varustetun kasvishampparin, joka oli tosi hyvää. Mukana tuli myös maukkaat bataattiranskikset, nam :) Leipää korvaamassa hampparissa oli muistaakseni kukkakaalista valmistettu pohja, ja päällä marinoitua punasipulia ja rucolaa. Hamppari oli rakenteeltaan jotenkin lihaisa, vaikka pelkkää kasvista sisälsikin, joten suosittelisin sitä myös lihansyöjille! Myös ravintolan miljöö oli kiva ja trendikäs.

Löysimme myös persoonallisen tehdashallin sisälle sijoitetun kaupan, jossa sai ihailla hienoa miljöötä ja shoppailla ainakin Acnen vaatteita.

Ruuan jälkeen suuntasimme hotellille, jossa vaihdoimme vaatteita illan esitystä varten. Musikaali oli hyvä, mutta jonkin verran huomiota meni lavan yläpuolella olleen tekstityksen seuraamiseen. Esitys oli tekstitetty sekä suomeksi että englanniksi, ja välillä tuli sellainen olo, etten osannut päättää, kumpaa tekstiä olisin seurannut. Teatterinäytös oli kuitenkin mukava lisä miniloman ohjelmaan, varsinkin näin talvella kun ulkonakaan ei oikein tehnyt mieli viettää ylimääräistä aikaa.

Hotellimme sijaitsi aivan Tallinnan keskustassa, ja seuraavan päivän vietimmekin kauppoja kierrellen. Ehdimme myös piipahtaa vanhassa kaupungissa kahvilla ja välipalaleivillä. Otin kuvan Joonaksen leipälautasesta, sillä se oli paljon kuvauksellisempi kuin omani :)

Viikonlopun aikana huomasin, miten paljon ehtii tekemään ihan parissakin päivässä. Matka tuntui tosiaankin pidemmältä kuin vain kahdelta päivältä – varsinkin kun ehdin vielä innoissani odottaa ja suunnitella matkaa sitä edeltävällä viikolla! Reissua ennen juttelimme työkaverini kanssa, että matkassa on oikeastaan kolme vaihetta, jotka tekevät siitä kivan: suunnittelu ja etukäteisfiilistely, itse matka, ja sitten vielä jälkifiilistely ja valokuvien katselu. Eli oikeasti parin päivän mittaisesta matkasta riitti iloa reiluksi viikoksi :) 

Ladataan...
Hetkissä

Tein kesällä reppureissun itäiseen Eurooppaan. Vakaa aikomukseni oli laatia matkasta blogipostaus jos toinenkin heti kotiin tultuani, mutta en millään löytänyt mieleistäni näkökulmaa kirjoittamiseen. Puntaroin pitkään, kuinka tiivistää 33 päivää, viisi maata, kymmenen kaupunkia, lukemattomat uudet paikat ja kokemukset eheäksi tarinaksi, yhdeksi kokonaisuudeksi - ja kuinka tehdä se ilman, että mielikuvat ja muistot muuttuvat latteaksi selostukseksi. Tulin siihen tulokseen, että tekemääni matkaa eivät havainnollista postikorttimaiset maisemakuvat, luettelot parhaista nähtävyyksistä eivätkä edes yksityiskohtaiset kuvailut päivien kulusta. Päätin, että matkani ei tarvitsekaan olla koherentti kertomus toisiaan seuraavine tapahtumineen, vaan se saa säilyttää häilyvän, selittämättömän ja hieman unenomaisen olemuksensa.

 

Palattuani matkalta ystäväni kysyi minulta hieman kieli poskessa, olinko nyt kasvanut ihmisenä. Naureskelin ajatuksen kliseisyydelle, mutta siitä huolimatta se on jäänyt kypsymään alitajuntaani. Miksi tämä nousi mieleeni helmikuisena tiistai-iltana, mukavasti omassa kodissa ihan kivan ja normaalin päivän päätteeksi? Ehkä juuri siksi. Uskon, että nimenomaan ajan kulumisella on ratkaiseva roolinsa siinä, kuinka matkustelu ja kokemukset vaikuttavat elämääni nyt, tavallisessa arjessa. Nyt kun vaihto-opiskelustani on aikaa vuosi, Eurooppaan tekemästäni matkasta puoli vuotta ja olen viimeksi joulukuussa käynyt viettämässä aikaa Saksassa, olen ehkä vihdoin, vähitellen oivaltamassa konkreettisesti sitä, miten matkustaminen vaikuttaa elämään, syventää ajattelua ja opettaa jotain itsestään. 

Maailmankuvan ja ajattelun laajentuminen ei mielestäni kumpua (ainoastaan) siitä, että käy paikan päällä kokemassa ja näkemässä asioita. Eikä ehkä edes siitä, että pääsee kurkistamaan vieraaseen, enemmän tai vähemmän omansa kaltaiseen kulttuuriin ja tapoihin, valistamaan itseään maailman monimuotoisuudesta. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että tietynlainen vaikutus, joka matkustamisella on ajattelutapojen muovautumiseen kullakin yksilöllisesti, on prosessi, asteittaista oppimisen ja ymmärryksen kumuloitumista syvällisemmäksi, maailmankuvaa muokkaavaksi. 

 

Tämä prosessi on aktiivinen paitsi matkan aikana myös sen jälkeen - matkojen välissä. Arjessa, joka näyttäytyy tuttuna vastapainoksi vieraille paikoille. Itse asiassa se, mitä matkustaminen on tarjonnut ymmärrykselleni maailmasta ja itsestäni ei välttämättä välähdä oivalluksena tajuntaani matkustaessani, vaan hioutuu juuri vuorovaikutuksessa matkustamismoodin ja arkielämän välillä. Mitä yritän sanoa, on että matkustaminen vieraaseen paikkaan ei sinällään ole itseisarvo, vaan sen merkitys syntyy sen kietoutuessa arkeen, rutiineihin ja tuttuuteen. 

Kokemukset, reaktiot ja fiilikset uusissa, vieraissa paikoissa ja kulttuureissa asettavat arkielämän tavat ja tottumukset uudella tavalla näkyviksi, paljastavat automatisoituneet rutiinit ja ehkä ravistelevat pinttyneitä ajatuksenkulkuja. Herkistävät uutuuden tarpeelle ja rohkaisevat haasteiden etsimiseen. 

 

Vastavuoroisesti tavallisuus puolestaan korostaa ymmärrystä uusista ja erikoisista kokemuksista. Niiden tuottamista tunteista, tuntemuksista ja mielialoista, helpottuneisuudesta tai vapaudesta, toisaalta myös pelosta tai turhautuneisuudesta. Ne opettavat, kasvattavat, mutta vain ennen muuta vertautuessaan ja rinnastuessaan "normaaliin". Niiden eroavaisuudet oman arkielämän tuntemuksista ja automaattisista tavoista reagoida ovat se perusta, joka mahdollistaa paremman ymmärryksen itsestään. 

Kuvitin tekstini muutamalla reppureissultani ottamallani valokuvalla, joita huomaan palaavani katselemaan kerta toisensa jälkeen. 

1. Piran, Slovenia. 2. Praha, Tsekki. 3. Dubrovnik, Kroatia. 4. Hvar, Kroatia. 5. Ljubljana, Slovenia. 6. Bled, Slovenia. 7. Piran, Slovenia.

 

Ladataan...
Hetkissä

Olen viime aikoina kiinnittänyt erityisen paljon huomiota tavaran määrän liiallisuuteen: ilmiö tuntuu nousevan esille jatkuvasti eri tilanteissa. Varsinkin kaappeja siivotessa, muuttaessa ja kirpputoria suunnitellessa valpastuu huomaamaan omissa nurkissa vallitsevan tavarapaljouden, jonka edessä olo on usein voimaton. Kaikki se raivaaminen, lajittelu ja kierrätys, minkä esimerkiksi vaatekaapin saaminen harmoniseen järjestykseen vaatisi tuntuu jo ajatuksena uuvuttavalta.

Viimeksi törmäsin tavaraongelmaan viikko sitten pakatessani rinkkaa matkaa varten. Sisäinen minimalistini hykerteli tyytyväisenä: pääsisin testaamaan miltä tuntuu elää kuukausi vain rinkallisella tavaraa. Ajatus on sekä vapauttava että vähän kauhistuttava. Tunnettu tosiasiahan on, että rinkan paino on suoraan verrannollinen matkan nautinnollisuuteen, joten tein tarkan listan matkatavaroistani karsiakseni pois joka ikisen turhan esineen. Käytin kiitettävästi aikaa lueskellen pakkausvinkkejä, ja toivon siis pakanneeni mahdollisimman järkevästi. Asia tosin selviää vasta matkan edetessä. Hyvä merkki on kuitenkin, että rinkkaan jäi vielä tilaa ja se painaakin suhteellisen vähän. Joiltakin virheiltä on kuitenkin mahdoton välttyä: tähän mennessä olen huomannut valinneeni väärät ns. kevyemmät kengät, jotka ovat hiertäneet jalkani toivottomille rakoille. Lenkkarit sen sijaan ovat jalkojeni pelastus. Ilahdun joka päivä siitä, kuinka uskomattoman mukavat ne ovatkaan.  

Listaan tähän muutamia kikkoja, joilla oletan olevan osuutta sekä painon että tilankäytön minimoimisessa, sekä tähän mennessä havaitsemiani pikku virhearvioita.

1. Säilö kosmetiikka ja pesuaineet pienempiin pakkauksiin. Kannattaa kuitenkin varmistaa että purkkien materiaali on tarpeeksi vahvaa, jotta tavarat eivät ole yltä päältä aurinkorasvassa. Täysin hypoteettinen esimerkki.

2. Ota mukaan pyykinpesuainetta, jotta voit pitää vaatteiden määrän mahdollisimman pienenä. Olen huomannut, että vaatteita valitessa olisi kannattanut suosia vielä enemmän nopeasti kuivuvia materiaaleja.

3. Valitse vatteet siten, että kaikki sopivat toistensa kanssa yhteen, jotta voit helposti yhdistellä niistä kokonaisuuksia. Kesällä lämpimään ilmastoon matkustettaessa mukaan voi valita keveitä, rypistymättömiä vaatteita. Jätin kotiin kaikki sellaiset vaatteet, joiden en halua missään nimessä rähjääntyvän reissussa.

4. Rullaa vaattet ja asettele ne vaikka minigrip-pussiin. Pussi toimii suojana lialle ja sateelle sekä pitää rinkan järjestyksessä. Yksittäisen t-paidan kaiveleminen rinkan uumenista järjettömästä vaatekaaoksesta on raivostuttavaa puuhaa.

5. Ota mukaan ohut ja kevyt pyyhe. Hankin itse superohuen hamam-pyyhkeen, joka toimii tarvittaessa myös vaikka huivina tai vilttinä.

6. Panosta muutenkin tavaroiden monikäyttöisyyteen. Esimerkiksi kookosöljy saa tällä reissulla tilaisuuden näyttää kyntensä kauneudenhoidon ihmeaineena.

7. Pohdin pitkään makuupussin tarpeellisuutta, mutta onneksi uhrasin sille hieman tilaa rinkastani. Ikinä ei tiedä, milloin joutuu viettäämään yönsä esimerkiksi bussiaseman lattialla, kun yöbussi, jonka on tarkoitus kuulemma "lopulta" saapua ei koskaan ilmaannukaan paikalle.

 

Ylemmässä kuvassa näkyy kosmetiikka ja kauneudenhoitotuotteet, joita tarvitsen normaalisti arjessani. Alemmassa kuvassa on koko valtava kosmetiikkamäärä pakattuna pienempiin purkkeihin, jotka vievät ihanan vähän tilaa.

 

Ladataan...

Pages