Luonto (melkein) kaupungissa
En ihan heti keksi parempaa tapaa viettää aurinkoista alkukesän lauantaipäivää kuin hypätä pyörän selkään ja ajella nauttimaan heränneestä luonnosta, pois kaupungin hälystä. Suuntasimme viime lauantaina kämppikseni kanssa eväät – ja hiukan turhan toiveikkaasti myös uimakamppeet – repuissamme Ruissaloon, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin siihen nähden, kuinka vaivattomasti sinne pääsee. Ja varsinkin siihen nähden, kuinka sinne lähteminen tosiaankin on vaivan arvoista. Voi vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa ja rauhoittua täysin. Huumaantua tuoksusta ja merestä ja lemmikkipellosta. Pysähtyä katselemaan mykistävän upeaa lehtoa, johon voisi jäädä tuntikausiksi tunnustelemaan hurjaa vauhtia käynnistyvää kesää. Ja käydä vielä kaiken pyöräilyn ja luontopolkuja pitkin patikoimisen jälkeen kahvilassa syömässä kakkua ennen kotimatkaa, posket punaisina ylitsepursuavan raikkaasta ilmasta.
Yritin ikuistaa joitakin välähdyksiä matkan varrelle osuneista upeista maisemista. Mitkään kameraan tallentuneet otokset eivät kuitenkaan pysty toistamaan paikan tunnelmaa täsmälleen sellaisena, kuin se on mahdollista kokea kaikkine äänineen, tuoksuineen ja vivahteineen. Luonnossa oleskelu onkin eräänlainen kokonaisvaltainen kokemus, josta voi saada käsityksen ainoastaan menemällä paikan päälle ja keskittymällä ympäristöönsä kaikin aistein. Tässä siis muutama kuva ehkä inspiraatioksi tuleville luontoretkille!