Kulttuuria vai ei?

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että oman kulttuurihaasteeni on aika päättyä ja hiipiä hiljaa takavasemmalle. Viisi viikkoa sitten innostuin nimeämään seuraavaksi ryhtiliikkeekseni kulttuurin ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa tai -paikoissa käymisen. Sysäyksen tähän antoi muutamat innostavat museovierailut sekä mm. nuorten solistien konsertissa vierailu Lahdessa. 

Nimesin useita tavoitteita tälle ryhtiliikkeelle; mm. tietyn määärän museovierailuita, urheilukulttuuriin tutustumista, vierailu Yrjönkadun uimahallissa.. No, sitten tuli elämä ja pisti kapuloita raittaisiin ;). Flunssa, pääsiäinen ja epäsuotuisat työvuorot veivät aikaa ja intoa toteuttaa suurisuuntaisia visioitani. Lisäsin ryhtiliikkeen kestoa yhdellä viikolla, jolloin minulla oli kokonaisuudessaan viisi viikkoa aikaa suorittaa nämä tavoitteet.

Kun näytti selkeältä, että nämä tavoitteet eivät tule täyttymään, alkoi ahdistamaan; olin aluksi hirveän innoissani tästä ryhtiliikkeestä ja nyt se olisi menossa penkin alle. Mutta sen sijaan, että olisin jäänyt märehtimään tätä tilannetta, sain oivalluksen; kulttuuria on aina ja joka puolella tarjolla. Sitä ei voi pakottaa läpi omaan elämään, sillä silloin siitä katoaa ilo ja sen tuomat oivallukset. 

Viimeisen parin viikon aikana tärkein kulttuurikokemukseni oli (myös omaksi yllätyksekseni) leffassa käynti. Kävin katsomassa Reese Witherspoonin tähdittämän elokuvan Wild – villi vaellus. Elokuva yllätti minut erittäin positiivisesti: se kävi vahvasti tunteisiin ja oli loistava kuvaus matkasta omaksi itsekseen sekä anteeksiannosta. Bonuksena mahtava luonto :). Elokuvan aikana väkisinkin rupesi miettimään, että olisiko itsestään tuollaiselle vaellukselle ja mitä se minulle merkitsisi. Hyvä leffa siis kun laittoi ajattelemaan :).

Huomenna luvassa seuraava ryhtiliike neljälle viikolle. Tulee olemaan vähän erilainen kuin tähän mennessä olleet :).