Äitienpäivä ilman äitiä

Tulevana kesänä tulee kuluneeksi 12 vuotta äitini yllättävästä kuolemasta. 17-vuotiaana enää minä olin jäljellä meidän pienestä perheestämme. Onneksi ympärilläni oli rakastavia ystäviä sekä sukulaisia, jotka pitivät huolta tästä tytöstä ja joita voin nykyään kutsua perheekseni. Vaikka jäin yksin, en kuitenkaan ollut yksin. 

Äiti on usein mielessäni; välillä vain nopeasti ohi kulkevassa ajatuksessa ja välillä niin syvässä kaipauksessa, että se pakahduttaa. Tänään on käyty siellä syvissä vesissä. 

Yksi viimeisimmistä äitini minulle kirjoittamista viesteistä saa minut aina purskahtamaan pidättelemättömään itkuun. Vaikka äitini ei voinut tietää kuolevansa, on viestissä silti jäähyväisten jättämisen tunnelma. 

”Rakastan sinua ikuisesti! Oma pieni prinsessani! Toivon onnea opinnoissasi ja elämässäsi! Olet ollut minulle kaikkein tärkein!”

Niin minäkin rakastan sinua, olet aina mielessäni. 

t. äidin oma pieni prinsessa