Hetti Tallinnassa: Kadriorgin palatsi ja puisto (+ koskettava patsas)
Halusin yhdistää Tallinnan reissuuni jotain kulturellia ja museovalikoimaa selatessani silmäni kiinnittyivät ensin KUMUun. KUMU on taidemuseo, jossa on esillä virolaista taidetta 1700-2000-luvuilta. Museo sijaitsee Kadriorgin puiston alueella ja sinne pääsee kivasti Tallinnan keskustasta raitiovaunulla (tosin heinäkuussa 2015 kaikki linjat tulevat olemaan remontissa, mutta paikallisbussitkin kuljettavat puiston lähelle) sillä puistoalue on sekä 1- että 3-linjan päätepysäkki.
Lähdin sen suuremmin alueen tarjontaan etukäteen tutustumatta paikan päälle ja yllätyin heti spårasta pois astuessani siitä kuinka laaja puistoalue oikeasti onkaan. Oikeastaan alue on käsitykseni mukaan ihan oman kaupunginosansa, jota myös ’puistokaunpunginosaksi’ sanotaan.
Kävelyteitä ja vehreyttä silmänkantamattomiin. Alueella olisi helposti voinut viettää koko päivän (tai siis hyvän sään aikana) vaellellen. Kadriorgista löytyy myös useampia museoita KUMUn lisäksi. Museoiden sisäänpääsymaksut ovat erittäin maltilliset; kallein lippu taisi olla kuusi euroa (ja sekin oli tuonne KUMUun, joka on oikeasti ISO), muut olivat muutaman euron luokkaa.
Kävellessäni KUMUn suuntaan huomasin kulkevani Kadriorgin palatsin ohitse ja päätin vierailla myös siellä.
Ja onneksi vierailin! Palatsi on hyvin kaunis ja vaikuttava kokonaisuus. Palatsin on rakennuttanut Pietari Suuri vaimolleen Katariina ensimmäiselle 1700-luvun alkupuolella. Kyseessä on oikeastaan kesälinna ja sen vaikuttavin tila on suuri pääsali, josta tuo ylempi kuva on otettu. Tässä kohtaa kuva ei todellakaan tee oikeutta tilalle vaan sen mahtavuuden pystyy kokemaan vain paikan päällä itse tilassa. Palatsi on tsaarien valtakauden jälkeen toiminut muun muassa Viron presidentin virka-asuntona ja nyttemmin museona, jossa on esillä Viron taidemuseon ulkomaalaisen taiteen kokoelmat. Palatsin huoneet on hienosti restauroitu ja niissä kävellessä pääsee omalta aistimaan tunnelmia aina 1700-luvulta asti.
Itselleni vaikuttavin kokemus tuolta reissulta kulminoituu ylläolevaan kuvaan. Palatsissa oli huone, jonne oli sijoitettu useampia patsaita. Patsaita sai koskea vapaasti, kunhan laittoi puuvillahanskat käteensä. Aluksi tämä oudoksutti, sillä olen niin ehdollistunut sille, että museoissa ei kosketa esineisiin. En edes muista, että olisin koskaan aiemmin koskenut tälläistä oikeasti vanhaa patsasta, joka on ollut olemassa jo kauan ennen minua. Patsaan koskeminen tuntui aluksi erittäin vieraalta; aivan kuin koskettaisin yhtäkkiä jotain ventovierasta ja loukkaisin toisen yksityisyyttä. Olin erittäin yllättynyt, että patsaan pinta ei tuntunut käteä vastaan kovalta ja kylmältä. Lisäksi nais- ja miespatsaat tuntuivat erilaiselta kättä vastaan; naiset olivat jotenkin ’pehmempiä’ ja uskonkin, että olisin pystynyt vaikka silmät sidottuna tunnistamaan milloin kosken nais- ja milloin miespatsasta. Outoa. Kun patsasta kosketti, tuntui kuin se olisi ollut elossa. Koko tilannetta parhaiten kuvaa ehkäpä sana ’intiimi’. En osaa paremmin tätä selittää, mutta oli kyllä erikoinen ja ’syvälle’ käyvä kokemus.
Palatsissa järjestettiin lapsille erilaisia pajoja (?), nytkin siellä vieraillessani oli yhdessä huoneessa meneillään tuokio, jossa lapset itse tuottivat taidetta. Ihanaa, että lapsetkin ovat näin tervetulleita museoon ja oppivat, että taiteen läheisyys voi inspiroida heitä tuottamaan itse taidetta.
Kadriorgin palatsin puistoalue oli erittäin jämptisti rakennettu; kaikki oli selkeästi mietittyä ja harkittua. Kuvassa näkyy myös itse palatsi.
Koko Kadriorgin alueeseen on selkeästi panostettu aivan valtavasti; sitä on hoidettu rakkaudella ja sinne on luotu erilaisia teemoja. Itseäni harmittaa vietävästi, että en tajunnut etsiä alueelta sinne rakennettua japanilaista puutarhaa. Pakko kyllä käydä täällä vielä uudestaankin.
Alueelle voi tulla koko perheen kanssa; lapsillekin löytyy hyvän kokoinen leikkipaikka ja paljon tilaa juoksennella.
Puiston tutkiskelun jälkeen suuntasin kulkuni viimein sinne KUMUun, täällä lisää vierailusta!
Aiemmin julkaistut: