Kun Siivouspäivä meni penkin alle
..ainakin omalta osaltani.
Valmistauduin omasta mielestäni hyvin; keräsin parin kuukauden aikana myytävää omista kaapeistani viiden ikeakassillisen verran, kiinnitin mainoksia kotini lähelle, jotta myyntipisteelleni löytäisi helpommin, mainostin täällä blogissa, mesenoin Siivouspäivää ja minusta tuli ’tähtimyyjä’, jolloin oma pisteeni sai enemmän näkyvyyttä, hommasin itselleni reilusti vaihtorahaa, rakensin myyntipisteeni katokseen, jottei pieni sade haittaisi, pidin pistettäni auki kuuden tunnin ajan, houkuttelin ohikulkevia ihmisiä aktiivisesti pisteelleni, olin ystävällinen ja vastasin kyselyihin myytävistä tavaroista. Mikä oli lopputulos?
Pisteelläni kävi kuuden tunnin aikana kolme ihmistä, joista kaksi osti jotain. Kuuden tunnin aikana myin 16 hehkulamppua, yhden lautapelin, yhden kirjan ja yhden leffan. Tienasin kahdeksan euroa.
Ikävintä tässä oli se, että kummipoikani äiti tuli myös pisteelleni neljän tunnin ajaksi myymään poitsulle pieneksi jääneitä vaatteita, leluja, kirjoja jne., ja tuona aikana pisteellämme ei käynyt ketään. Harmittaa heidän puolestaan.
Epäilin etukäteen haasteeksi sitä, että myyn tuotteita kauempana Helsingin ydinalueista, mutta uskoin että kyllä täällä asiakkaita riittäisi ainakin muutamia kymmeniä. Myyntipisteeni sijaitsi siis Kannelmäessä, noin parisataa metriä kauppakeskus Kaaresta, hyvien liikenneyhteyksien varrella. Merkitsin pisteeni mielestäni hyvin ja mainokset, joita lähialueelle kiinnitin olivat mielestäni selkeitä ja visuaalisesti kauniita. Jo niitä kiinnittäessäni moni ihminen pysähtyi niitä ihmettelemään ja kerroin heille Siivouspäivästä ja siitä mitä omalla pisteelläni tulisin myymään.
Ensimmäinen asiakkaani oli ystävänsä kanssa juuri lenkillä ja he tulivat käymään myyntipisteelläni, kun heille asiaa mainostin. Tämä tapahtui, kun puljuni oli ollut noin tunnin auki. Hänen mukaansa lähti kasa hehkulamppuja kahdella eurolla.
Tässä kohtaa oli tullut jo melko kylmä, joten piti hakea lisää vaatetta päälle. Ystäväni tuli poikansa ja kahden ison kassin luokseni. Levitimme hänen myyntiin tuomansa tavarat kauniisti esille ja kiinnitimme parhaimpia vaatteita myös terassini kaiteille esille houkuttelemaan ostajia.
Kului tunti. Ja toinen. Päivystettiin välillä yhdessä ja välillä vuorotellen myyntipisteellä. Tuli nälkä ja päätimme tilata pizzaa. Kummipoikani pyysi tekemään lettuja. Tässä kohtaa oli jo epätoivo iskemässä asiakkaiden puutteen vuoksi ja siirryimme kaikki sisätiloihin lettuja paistamaan. Jätimme oven ulos auki, jotta kuulisimme mahdollisten asiakkaiden tulon. Lettujen syönnin jälkeen ystäväni päätti panna pillit pussiin omalta osaltaan ja he lähtivät kotia kohti.
Itse päätin pitää pisteeni auki alkuperäistä suunnitelmaani noudattaen ja sulkea vasta klo 16.00. Puolisen tuntia ennen tätä tuli luokseni päivän toinen ja viimeinen maksava asiakas: ihana nainen, joka oli löytänyt pisteeni Siivouspäivän nettisivuilta ja halunnut tulla katsomaan, josko sieltä hänelle löytyisi jotain. Hänen mukaansa lähti lautapeli, yksi pokkari ja yksi leffa kuudella eurolla.
Eli kokonaistienestit olivat kahdeksan euroa. Huoh. Tuntipalkka ei ollut kauhean hyvä: 1,25€.
Jäljelle jäivät ne viisi Ikeakassillista tavaraa, jotka tällä hetkellä nököttävät kasassa eteisen lattialla. En vielä tiedä mihin ne oikein tungen, niiden ohi kulkeminen on nimittäin oma haasteensa, samoin kuin ovien avaaminen, kun nyssäkät ovat edessä.
Haluaisin päästä tavarasta eroon, mutta maksulliset kirpparit eivät tunnu omalta jutulta sillä hintani ovat niin matalat, etten todennäkäisesti jäisi kolmen-neljänkympin paikkamaksun jälkeen kauheasti ’voitolle’. Tärkeää olisi toki päästä tavarasta eroon, mutta jos sitä on myymässä useamman tunnin, niin toivoisi että taskunpohjalle jäisi muutakin kuin nöyhtää.
Jos on antaa vinkkejä pk-seudun edullisista/ilmaisista myyntimahdollisuuksista niin olisin kiitollinen! Toinen vaihtoehto on laittaa tavarat hyväntekeväisyyteen, jos kiinnostuneita ostajia ei löydy.
Tästä postauksesta ei pidä saada sitä kuvaa, että dissaisin Siivouspäivää tai ihmisiä sen takana. En todellakaan! Mahtava innovaatio, mutta tällä kertaa ei vaan itselläni mennyt ihan putkeen.