”Sä oot varalla 25.4., ku voitin kuntotestauksen Iskelmäradiosta :)”
– Ystäväni viesti 9.4.

”Hettinen nyt sua kutsuis kuntotestit 😀 😀 Ei kannata kieltäytyy ku saisit sillo supertiskarin käymään ja tiskivuoren matalaksi 😀 :D”
– Ystäväni viesti 13.4.  

Että silleen. Ystäväni oli puoliksi läpällä ilmoittanut itsensä ja yhden meidän yhteisen ystävämme Iskelmäradion kilpailuun, jossa oli mahdollisuus voittaa kuntotestaus. Perusteluksi hän oli laittanut, että he kummatkin ovat syksyllä täyttämässä 30 ja haluaisivat ennen sitä parempaan kuntoon. Ja kuinkas sitten kävikään niin tuo ryökäle meni ja voitti (tosin niin myös useat muutkin)! Yhteinen ystävämme tekee kuitenkin kolmivuorotyötä eikä ollut varmuutta olisiko hänellä vapaapäivää testipäivänä. No eipä ollut. Itse olin sitten kuulemma varahenkilö testiin, koska kaikki muut yhteiset ystävämme ovat kuulemma liian hyvässä kunnossa ;D. Että kiitti vaan ;).

Lupauduin hetken mietinnän jälkeen osallistumaan kuntotestiin, sillä mielestäni kaikkea tulee kokeilla ainakin kerran (paitsi sukurutsaa ja kansantanhuja kuten eräs nuorisokirja asian ilmaisee). Ja koska minulle luvattiin tiskivuoren taltuttaja. Kuntotestit tapahtuivat Lohjalla Kisakallion urheiluopistolla ja etukäteistiedon mukaan ne koostuivat esitietokaavakkeen täytöstä, kehonkoostumusmittauksesta, pyöräilytestistä ja loppupalautteesta. Tiesin jo ennakkoon, että varsinkaan kehonkoostumusmittauksen tulos ei tule olemaan mitenkään mairitteleva. Testauksen urheiluopistolla meille suorittivat Johanna ja Mika.

Esitietokaavakkeessa kysyttiin liikuntatottumuksista, sairauksista ja muun muassa tupakoinnista, johon pystyin vastaamaan, että ei, en tupakoi (kolme kuukautta tupakkalakkoa takana). Seuraavaksi siirryttiin Johannan johdolla InBody-mittaukseen eli kehonkoostumusmittaukseen, jossa tuli seistä minuutti paikallaan kapulat kädessä ja laite havainnoi mitä kaikkea sisältäsi oikein löytyykään. Ja kyllähän sieltä löytyi. Mittauksessa mitattiin hyvin montaa eri asiaa, mutta tärkein asia ko. testin tuloksissa on sisäelinrasvan määrä ja se oli itselläni kyllä järjettömän korkea (ai mikä normaalipaino?). Lihasmassaa itseltäni löytyy hyvin, mutta se on tuolla jossain syvällä sisällä. Ja tämä ei ole mikään, ’voi mulla on viisi kiloa ylimääräistä’ vaan sitä painoa on hyvin paljon liikaa ja se oli todellakin tiedossa ennen testiä. Mutta hyvää herättelyä silti tämä testi aiheutti itselleni. 

Kehonkoostumustestin jälkeen siirryimme pyörien päälle. Testaushuoneessa oli kahdeksan pyörää ja meidän vuorollamme oli ystäväni lisäksi neljä muuta polkijaa. Testi kesti alkulämmittelyjen jälkeen 12 minuuttia; neljä minuuttia poljettiin 40%:n, neljä 60%:n ja neljä 80%:n tehoilla omasta maksimisykkeestä. Oman noin about maksimisykkeen voi laskea seuraavalla kaavalla: 225 – oma ikä = oma maksimisyke. Itselläni maksimisyke oli polkupyörätestin perusteella 200, vaikka iän perusteella se olisi pitänyt jäädä alle kahdensadan eli ei tuo laskukaava absoluuttista tulosta anna.

Testiä valvoi ja laitteita hoiti erittäin huumorintajuinen Mika, joka heitti meidän kanssamme jatkuvasti läppää ja vahti sykkeitämme. Sykkeenmittausta varten meihin jokaiseen kiinnittettiin kolme elektrodia ja niiden antaman tiedon perusteella Mika sääti tietokoneella pyöriemme vastusta. Meidän tuli pitää kierroslukemat 65:n ja 75:n välillä vastuksen noususta huolimatta. Testin kesto oli 12 minuuttia, mutta minulle ja yhdelle toiselle testattavista Mika ilmoitti testin loppupuolella, että me tulisimme polkemaan minuutin pidempään. Syyksi hän ilmoitti sen, että hymyilimme liikaa ;). Todellisuudessa syy oli todennäköisesti se, että testaaja halusi vielä nostaa vastuksia lisää, jotta sai sykkeemme tarpeeksi korkealle. 

Kun testit olivat ohi, menimme kuuntelemaan palautetta. Johanna kertoi meille mitä mikäkin osa-alue sekä kehonkoostumusmittauksen että pyöräilytestin tuloksissa tarkoitti ja kävi kanssamme henkilökohtaisesti läpi asioita, jotka herättivät kysymyksiä. Itselleni selvisi pyöräilytestin tuloksista, että minulla on erittäin hyvin voimaa ja minulla oli pyörän tehot olleet korkealla, jotta esimerkiksi se 80 prosenttia maksimisykkeestä oli saatu täyteen. Peruskunto jäi kuitenkin testin perusteella kategoriaan erittäin heikko, sillä siihen vaikutti myös oma paino. Mutta Johanna kertoi, että jos painoni olisi matalampi, olisi tulokseni ollut erittäin hyvä; nyt se oli 1,9, mutta kevyempänä se olisi voinut olla 6-7 (maksimi 7).

Eli summa summarum: lihasta löytyy, mutta rasvalla kuorrutettuna. Ja sillä samaisella rasvalla on myös sisäelimet kuorrutettu. Huoh. Olisiko tässä ryhtiliikkeen paikka?

Mutta kokonaisuudessa testipäivä oli erittäin mukava; osallistujat olivat ihan tavallisia ihmisiä, testaajat erittäin mukavia ja ammattitaitoisia sekä lounas oikein maukasta eli monta peukkua tähän. Kannatti todellakin osallistua kuntotestiin! Itseäni ennen Lohjalle saapumista mietitytti testaajien suhtautuminen omaan painooni ja kuntooni ylipäätänsä, mutta huoli oli aivan turha. He hoitivat homman erittäin tyylikkäästi eikä itselläni ollut missään kohtaa vaivautunut olo. 

Nyt onkin itselläni pohdinnassa omat elintavat; ruokailutottumukset, annoskoot, liikuntamäärät ja niin edelleen. Teenkö tai yritänkö edes tehdä niihin muutosta vai jatkanko samaa rataa kuin tähänkin asti? Jos muutoksia joihinkin edellämainittuihin tapahtuu, niin olisi mielenkiintoista käydä tekemässä tuo samainen kuntotesti vaikka vuoden päästä uudestaan. Mitä muutoksia voisin mahdollisen painon putoamisen ohella saada aikaan? Tätä pohdintaa on syytä jatkaa seuraavina viikkoina, kerron sitten mihin lopputulokseen päädyn muutosten tekemisessä ;).

Mutta kaiken kaikkiaan iso kiitos Iskelmäradiolle testipäivän sponsoroinnista, oli kyllä aivan mahtavaa!