Ihana 11-vuotias kummityttöni Riina vietti talvilomaansa Helsingissä luonani ja Flamingossa käynnin sekä armottomien Wii-matsien oheen koitin ympätä myös vähän kulttuurikasvatusta 🙂
Yksi kummankin suosikkikohteista on Luonnontieteellinen museo; olemme käyneet siellä vähintään kolme kertaa yhdessä. Kummitytön mielestä parhainta antia ovat olleet kaikki mihin saa koskea, Afrikan yö -huone sekä eläinten kakkanäytteet 😉 Torstaina kerkesimme museolle tuntia ennen sen sulkemisaikaa ja kerkesimme juuri ja juuri kiertää kaikki näyttelyt läpi. Onneksi museo on tuttu paikka, niin keskityimme kummankin suosikkijuttuihin siellä.
Perjantaina suuntasimme Emma-gaalaan Barona-areenalle. Neiti oli ensimmäistä kertaa tällaisessa tilaisuudessa ja viihtyi loistavasti. Huolehdin ennen tuonne menoa kuinka jaksaa valvoa, kun en ihan areenan lähellä itse asu ja kotimatka kesti aika pitkään, mutta eikö mitä; olisi jaksanut valvoa vielä pidempäänkin eikä olisi malttanut mennä millään nukkumaan. Ainut harmin aihe oli se, että meitä ei näkynyt telkkarissa 😀 Gaalasta löytyi kummallekin hurrattavia artisteja; minulle Siltsu ja Kaija, kummitytölle Robin, Isaac sekä JVG. Yhteinen fanituksen kohde oli Kasmir.
Neidin palautus takaisin kotiin osui lauantaille, mutta ennen bussille lähtöä kerkesimme vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Olimme vierailleet viime syksynä ihanassa Talvipuutarhassa, josta kummityttöni oli kovasti pitänyt (by the way, Talvipuutarha on ilmainen kohde!). Kaisaniemessä kummitytön suosikkihuoneiksi valikoituivat sademetsä- sekä lummehuoneet.
Lummehuoneessa erityisesti neitiä innosti fakta siitä, että kesällä ’lammessa’ kasvavat jättilumpeet voivat kestää jopa aikuisen miehen painon :). Tuli heti ilmoitus, että haluaa tulla puutarhassa myös kesällä käymään ja testata tämän itse 😉 (palautin kyllä maan pinnalle, ettei niiden päälle saa kuitenkaan todennäköisesti mennä 😉 )
Torstaina kävimme myös ennen luonnontieteellisessä vierailua Ateneumissa; itseäni kiehtoi erityisesti uusi Sibeliusnäyttely. Mutta ei tuo 11-vuotiaan keskittymiskyky oikein Sibeliukseen riittänyt vaan porhallettiin näyttely aika vauhdilla läpi. Sibeliuksen nuotit herättivät hieman pianonsoittajaneidin mielenkiintoa, mutta muuten oli aika tylsää hänen mielestään 😉 Paras juttu Ateneumissa oli huone, jossa liikkumalla pystyi luomaan erilaisia äänimaisemia. Satuttiin olemaan huoneessa ihan kaksistaan ja hypittiin sekä pyörittiin eestakaisin pitkän aikaa 😉
Neiti tulee varmaan taas kesällä useammaksi päiväksi käymään, mitä se suosittelisitte pk-seudun ’kulttuurikohteista’ (huomaa hyvin löyhä konteksti 😉 ) esiteinin kanssa vierailtavaksi?
