Lakko, lakompi, lakoin

Jos joskus voi sanoa olevansa ylpeä itsestänsä, niin se on kyllä nyt. Ainakin, jos puhutaan tupakkalakostani. Olen onnistunut pitämään tupakkalakkoani yllä yli yhdeksän vuorokautta. Yhdeksän! En muista, koska viimeksi olisin ollut näin pitkään VAPAAEHTOISESTI tupakoimatta. Ankeita ja ääh-kaipaan-röökiä -hetkiä on ollut riittämiin joka ikinen päivä, mutta kyllä ne ehkä vähän ovat helpottaneet alun päivistä. Ehkä? 

Suurin motivaationi on 1700€. Sen verran oman arvioni mukaan minulta menee vuosittain tupakkaan. Tai siis on mennyt. Nykyään joka ikinen kerta, kun kärvistelen tupakanhimoissani, ajattelen tuota summaa. Sehän on n. neljän viikon nettopalkka. Siis ihan oikeasti, olenko oikeasti laittanut noin paljon vuosittain savuna ilmaan? Tiedän, hyvin kulunut fraasi, mutta kyllä kolahtaa juuri nyt. Totta kai terveyskin paranee varmasti, mutta tuo valtava rahasumma on ainakin tässä elämäntilanteessa minulle konkreettisempi asia ja sen ajatteleminen pitää paremmin ruodussa. 

Lähimmät ihmiset ovat nyt tietoisia lakostani. Tai no, jos en olisi kertonut, niin olisivat he sen todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin huomanneet -ai miten niin aina ulko-ovesta tai esim. bussista ulos astuessani olen sytyttänyt tupakan? 😉 Kerroin lakostani viime viikolla myös hammaslääkärilleni. Olen käynyt kolme vuotta aivan ihanalla hammaslääkäri-hammashoitaja-parivaljakolla yksityisellä puolella. Voi mikä riemu vastaanotolla repesi, kun kerroin lakostani! Tsemppasivat ihan mielettömästi ja hammaslääkärini kirjoitti tietoihini ”Lopettanut tupakoinnin”. Koitin todeta, että tämä on ”vain” lakko (kuten aikaisemmin olenkin todennut, en uskalla näin monen vuoden tupakoinnin jälkeen sanoa lopettaneeni tupakointia kokonaan, ei vaan tunnu realistiselta), mutta ei uskonut. Näillä näkymin seuraava käynti hammaslääkärillä vasta vuoden päästä, toivottavasti lakko pitää vielä silloinkin. (Off topiccina: koko syksy/talvi tähän asti tullut ravattua hammaslääkärillä vähintään kerran kuussa -viisurit ja erittäin haastava juurihoito lohkaisivat budjettia ihan kiitettävästi. Tiedän, olisin voinut käydä julkisellakin, mutta jonot ja epävarmuus siitä saako just sen itselleen sopivimman hammaslääkärin kenen kanssa natsaa ja joka osaa tehdä parhaat ratkaisut juuri minun hampailleni -on nimittäin välillä paikattu/korjattu hampaita ihan persiilleen ja sitten niitä on muutaman vuoden päästä jouduttu fiksailemaan. Nyt ei -fingers crossed- tarvitse näillä näkymin tarvitse tosiaan hetkeen käydä hampaitaan hoidattamassa.)

Huh, mitä ajatuksen virtaa edellinen kappale oli (ja pitkä kuin nälkävuosi), mutta sen pointti oli siinä, että nyt kun yhä useampi tietää lakostani, olisi hiton noloa jos lakko epäonnistuisi. 

Summa summarum: Pienet paineet ne naisen tiellä pitää.

Suhteet Oma elämä Terveys Raha

Ihana arki ja kotoilua koko rahan edestä

Tämä viikko on kulunut kotosalla nauttien arjesta ja hyvästä kotiruuasta. Viime päivinä on ollut ihanasti aikaa tehdä itse ruokaa ja nauttia siitä. Ruokalasku pysyy paljon pienempänä, kun saa aikaiseksi tehdä mahdollisimman paljon itse ja kun kerkeää varmasti käyttää kaikki ainekset, niin ettei osaa tarvitse heittää pois. Tämän on mahdollistanut kalenterin tyhjyys; töiden jälkeen kaupan kautta kotiin, edellisen päivän astioiden tiskaus (tästä on nyt pakko koittaa pitää kiinni, muuten ollaan parin viikon päästä siinä tilanteessa, että aletaan keksiä luovia vaihtoehtoja; mittalusikka toimii aivan hyvin jogurttia syödessä ja ruuan voi syödä myös pakasterasiasta), ruuan laitto hyödyntäen edellispäivän rippeitä, päivällinen, somen päivitystä, tv:n katselua, kirjan lukua ja nukkumaan. Yhtään ei ole ahdistanut perusarki ja itsekseen oleilu, töissä saa ihan tarpeeksi sosiaalista elämää osakseen.

image.jpg

Tiistain päivällisenä sunnuntaina tehtyä perunaporkkanamuussia sekä lihapullia, joihin olin maanantaina tehnyt kermakastikkeen. Jouduin tekemään vain salaatin, johon meni sama aika kuin ruuan lämmittämiseen mikrossa. Nopeus 5/5, maku 4/5 (lihapullissa ei ollut tarpeeksi mausteita/suolaa, en vaan uskalla koskaan laittaa tarpeeksi ronskilla kädellä mausteita). Bongaa muussista sormen mentävä kolo, kun testasin oliko muussi lämmennyt jo tarpeeksi mikrossa 😉 (oli, piti pitää sormea hetken aikaa hanan alla)

image.jpg

Jälkiruokana/ pre-iltapalana hedelmäsalaattia, sattui kaikki hedelmät olemaan erittäin mehukkaita, nopeus 5/5, maku 5/5.

image.jpg

Tiistain varsinaiseksi iltapalaksi tein rieskoja perunaporkkanamuussin jämistä, en olisi sitä enää neljättä päivää jaksanut syödä. Jäljellejääneestä muussista tuli sopivasti pellillinen rieskoja; muussiin lisättiin yksi muna, vähän kaurahiutaleita, sopivasti jauhoja ja himpun verran suolaa.

image.jpg

Rieskat parhaimmillaan suoraan uunista otettuina voin (tässä tapauksessa kylläkin margariinin) kanssa. Lisäksi rypäleitä (ei sillä, että ne olisivat olleet kaupassa tarjouksessa, kun joka ruokaan on ollut pakko änkeä :D). Nopeus 5/5, maku 5/5.

image.jpg

Tänään lounas ja päivällinen hoituivat töissä, mutta panostin aamupalaan, kun pitkästä aikaa arkiaamuna oli tähän mahdollisuus. Tsufeeta, edellisillan rieskoja, jogurttia, mehua, porkkanoita sekä viinirypäleitä (yllätysyllätys). Paras tapa aloittaa aamu, nopeus & maku 5/5, piristysvaikutus samoin 🙂

Eli summa summarum: vatsa kiittää vatsan ystävää. Ja mieli myös. Sekä lompakko.

P.S. Tupakkalakkoa kestänyt 4 vuorokautta, tästä se lompakko vasta tykkääkin (jo 20 euroa säästynyt). Välillä ärsyttää rankastikin ja jos tupakoita myytäisiin yksitellen, olisin varmaan muutamaan otteeseen jo sauhutellutkin. Iso huoh.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä