Ryhtiliikkeen nousu ja tuho

Reilut kaksi ja puoli viikkoahan sitä sitten kesti. Nimittäin nykyistä ryhtiliikettä. Pari ensimmäistä viikkoa meni oikein hyvin 20 euron viikottaisella ruokabudjetilla, mutta sitten himot kävivät liian suuriksi ;).

Tajusin joku aika sitten, että en tätä ryhtiliikettä pysty hoitamaan loppuun saakka eli kaikkia neljää viikkoa. Juhlin nimittäin viimeisen viikon loppupuolella syntymäpäiviäni, enkä ajatellut parillakympillä hommata tarjottavia niihin. Eli tämä viikko olisi joka tapauksessa jäänyt vajaaksi. Viime viikko olisi kuitenkin pitänyt teoriassa mennä ihan normaalilla ruokabudjetilla.

Tuli kuitenkin perjantai. Ja kauppaan meno nälkäisenä töiden jälkeen. Ja hyvä tarjous pakastekakusta (samaa sarjaa kuin ne ihanat Daim-kakut). Ja se oli sitten menoa. Ajattelin alunperin ostaa vain yhden kakun viemiseksi lauantain kyläilykohteeseen, mutta ostin sitten yhden kotiinkin. Ja ostin myös limua sekä sen Kismetin uutuus-suklaapatukan (vähänkö oli hyvää!). Lauantaina iskin sitten viimeisen naulan arkkuun ostamalla kasan herkkuja kisastudiota varten. Kun kerran mennään persiilleen, niin mennään sitten kunnolla.

Mutta tosiaan ryhtiliikkeen pari ensimmäistä viikkoa sujuivat oikein hyvin; pysyin budjetissa (tai no okei, se ylittyi kahden viikon aikana yhteensä 35 senttiä) ja sain tyhjennettyä pakastinta sekä kuivakaappia ihan kiitettävästi. Ja mikä parasta, sain innostettua myös yhden ystäväpariskunnan yrittämään vastaavaa ruokabudjettia. Tai no heillä se tarkoittaa yhteensä neljääkymmentä euroa viikossa ruokaan.

Voin kyllä suoraan sanoa, että en pystyisi pitkällä tähtäimellä pitämään noin pientä ruokabudjettia. Muutama viikko teki kuitenkin lompakolle ihan hyvää ja kyllä tuona aikana sain näin karkeasti sanottuna parisataa euroa säästettyä. Siis oikeasti, sitä kyllä laittaa ruokaan ihan tajuttomasti rahaa. Mutta parempi näin, kuin etten olisi edes tätä ryhtiliikettä edes aloittanut. Sainpa tarkastella lähemmin omia kulutustottumuksiani.

Uskon, että suurin syy tämän ryhtiliikkeen ’tuhoon’ oli se, että aloin viime viikolla kokemaan rahasta kitkuttamisen jo ahdistavaksi. Perheeni eli aika pienillä tuloilla pitkän aikaa eikä opiskeluaikanakaan rahaa liiemmälti ollut. Nyt olenkin nauttinut siitä, että palkka tulee säännöllisesti ja voin ostaa esimerkiksi ruokakaupasta oikeastaan mitä haluan. No, ehkä kaviaarit ja sisäfileet on täytynyt jättää kauppaan, mutta muuten ei ole tarvinnut kauheasti pennosia laskea. Tämä loppuviikko menee nyt juhliin varautuessa ja ensi viikosta alkaa sitten uusi ryhtiliike (aikaisempia pääsee lukemaan ’ryhtiliike’-tägin takaa). En ole vielä oikeastaan päättänyttä tulevaa ryhtiliikettä, joten ehdotuksia voi esittää (niitä, kun on niin hirveän hyvin aiemminkin kuunneltu 😉 ).

P.S. Ainiin, kävinhän mä lauantaina myös terassilla ;).