Voittaahan rakkaus?

Millaisena ihmiset sadan tai kahdensadan vuoden päästä näkevät meidän maailmamme? Mitkä asiat nousevat esiin silloin luettavissa historiankirjoissa, kun 2000-luvun alkua tarkastellaan? Varmasti ilmastonmuutos, maiden väliset kriisit ja pakolaistilanne. Näiden asioiden ohella uskon, että 2100-luvulla elävät ihmiset ihmettelevät myös kuinka paljon vastustusta onkaan voinut kahden, samaa sukupuolta olevan aikuisen avioliitto aiheuttaa. Varmasti yhtä paljon kuin me ihmettelemme sitä, että sata vuotta sitten kaksi eri ihonväriä omistavaa henkilöä ei voinut solmia avioliittoa Amerikassa.  (kuva Nyt.fi)

 

En vain voi ymmärtää tätä nykyistä tilannetta. Kuinka on mahdollista, että tietty osa väestöstä edelleen hanakasti haluaa estää kahta aikuista ja toinen toistansa rakastavaa ihmistä solmimasta avioliittoa. Miksi samaa sukupuolta olevan parin tulisi ’tyytyä’ rekisteröityyn parisuhteeseen ja elää eriarvoisessa asemassa Suomessa? Jos rakastun mieheen, voisin mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta auta armias, jos sattuisin rakastumaan naiseen, niin enhän voisi missään nimessä mennä naimisiin. Onko tässä mitään järkeä? (kuva: Iltalehti)

Kun viime syksynä eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliitosta, vietimme työpaikkani kanssa kehittämispäivää. Minä ja paras ystäväni, joka myös on samassa työpaikassa, jännitimme äänestyksen lopputulosta. Siinä eivät paljoa nämä tytöt pystyneet keskittymään talouden läpikäymiseen (vaikka muuten hyvin särmiä työntekijöitä olemmekin), kun päivitimme uutisvirtaa ja somea tuloksia odottaen. Lopulta bongasin Twitterista erään kansanedustajan päivityksen ’105-92, laki meni läpi!’. Nostin katseeni puhelimen näytöltä ja hymyilin ystävälleni ja koitin hänelle vaivihkaa viestittää tuloksesta huoneen toiselle puolelle. Tässä vaiheessa esimiehemme ihmetteli mitä oikein puuhailimme ja kerroin kaikille miten tasa-arvoisen avioliittolain äänestyksessä oli käynyt. Ja mitä tekivätkään työkaverimme? Rupesivat spontaanisti taputtamaan ja hurraamaan! Paras ystäväni alkoi itkemään onnenkyyneleitä, sillä tämä uutinen tarkoitti sitä, että nyt myös hänellä ja hänen tyttöystävällään tulisi olemaan mahdollisuus mennä naimisiin. Kahvitauolla juttelin erään työkaverini kanssa ja hän totesi, että uskoo Jumalaan ja on aivan varma että tuona päivänä myös Jumala iloitsi taivaassa. Tätä myönsin itsekin uskovani. (kuva: Iltalehti)   

 

Olen viikonlopun aikana seurannut hyvin tiiviisti aiheen uutisointia ja siitä käytyä kirjoittelua eri sosiaalisen median kanavissa. Olen monesti melkein kyynel silmäkulmassa lukenut keskustelua, jossa toivotaan että tasa-arvoinen avioliittolaki perutaan. Somessa (monesti anonyymina) käyty viestien vaihto on ollut välillä erittäin epämiellyttävää luettavaa. Kuinka ihmeessä voi Suomesta löytyä 2010-luvulla ihmisiä, joiden mielestä kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen avioliitto voi olla väärin? Tuntevatko nämä ihmiset oikeasti yhtään homoseksuaalia? Miten he voivat sanoa toiselle ihmiselle, että ’sinä Matti et voi mennä naimisiin Markun kanssa, mutta Marian kanssa voit kyllä mennä’?

Muistan edelleen, kun joku viime eduskunnan kansanedustaja (en muista nimeä tähän hätään) totesi muuttaneensa mielensä saman sukupuolen välisistä avioliitoista, kun joku hänen lähipiirinsä nainen (olisiko jopa ollut oma tytär?) tuli kaapista ulos ja alkoi seurustella toisen naisen kanssa. Hän näki tilanteen aivan uudella tavalla ja olikin valmis äänestämään tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Välillä tuntuu siltä, että ainut keino, jolla tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat ihmiset ’kääntävät kelkkansa’ ja tajuavat oman katsantokantansa ongelmat, on se, että joku heidän läheisistään osoittautuu homoseksuaaliksi. ’Mitä jos sinun tyttäresi rakastaisi toista naista tai sinun poikasi toista miestä? Olisitko valmis estämään heidän mahdollisuutensa solmia avioliitto? Tai  haluaisitko hankaloittaa heidän yhteisen perheen perustamista?’ Olisi mielenkiintoista kuulla mitä esimerkiksi Päivi Räsänen vastaisi näihin kysymyksiin. (kuva: Yle)

Katsoin eilenillalla Netflixistä löytyneen dokumentin ’The Case Against 8’ (traileri täällä), jossa käytiin läpi sitä monen vuoden taistelua mitä kaksi samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa joutui käymään eri oikeusasteissa. Tämän taistelun seurauksena Kalifornian osavaltiossa lopulta astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Leffan loppupuolella en voinut enää pidätellä kyyneleitäni; rakkaus voitti lopultakin. Dokumentti löytyy tosiaan ainakin tuolta Netflixistä, suosittelen lämpimästi. (kuva: Yle)

 

Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on taisteltu myös Suomessa pitkään ja tällä hetkellä lukemieni tutkimustulosten mukaan reilusti yli puolet Suomen kansalaisista tukee tasa-arvoista avioliittolakia. En voi uskoa, että tämä uusi kansalaisaloite menisi eduskunnassamme oikeasti läpi ja estäisi avioliittolain muutoksen. Mutta tuntuu niin pahalta ajatella, että tästä tasa-arvon kehdosta löytyy edelleen ihmisiä jotka haluavat torpedoida kahden aikuisen ihmisen onnen. En voi ymmärtää heitä. Ja tiedän, että he eivät voi ymmärtää minua. (kuva: Iltalehti)

 

 

Itse olen kasvanut yhden vanhemman perheessä, kahdestaan äitini kanssa. Perheemme oli pieni, mutta hyvä. En koe, että olen jäänyt mistään paitsi vaikkei minulla ole ollut arjessa mukanaolevaa isää. Isäni nimi löytyy virallisista papereista, mutta tiedän ettei hän olisi pystynyt toimimaan hyvänä, huolehtivana ja rakastavana vanhempana. Hänellä oli omat haasteensa elämässään enkä ole hänen puuttumisestaan katkera. Äitini vakavan sairastumisen aikoihin arkea ja omaa jaksamistani toisen vanhemman läsnäolo olisi saattanut helpottaa, mutta minulle henkilökohtaisesti ei olisi ollut mitään väliä olisiko tuo toinen vanhempi ollut nainen vai mies.

Minusta olisi ihanaa, että jokaisella tämän maailman lapsella olisi edes yksi rakastava vanhempi, biologinen tai ei. Kaksi huolehtivaa vanhempaa olisi lottovoitto. Ja vielä, kun mukaan saisi hyvän tukiverkoston perheelle, niin aina vain parempaa. Jokainen rakastava ihminen lapsen arjessa on lapsen etu. Jokainen perhe on arvokas. Minusta on uskomatonta, että jotkut ihmiset ovat todenneet (somessa siis), että ’jos he kuolisivat niin he eivät missään nimessä halua, että heidän lastaan mitkään homot hoitavat!’. Siis ihan oikeasti?!? Jokainen lapsi tarvitsee elämäänsä ainakin minun mielestäni rakastavan ja hänestä huolehtivan aikuisen, mitä VITUN (pardon my french) väliä sillä on mikä tämän vanhemman seksuaalinen suuntautuminen on? Seksuaalinen suuntautuminen ei millään tavalla vaikuta siihen kuinka hyvä tai huono vanhempi joku on, siihen vaikuttavat ihan muut seikat.

Ei vaan tajua.

(kuva: Tahdon2013)

Tasa-arvon vuoksi on maassamme nähty vaivaa ja vuodatettu kyyneleitä. Toivottavasti tänä viikonloppuna vuodatetut kyyneleet ovat viimeiset, joita tasa-arvoisen avioliittolain puolesta joutuu vuodattamaan. Ilonkyyneleet ovat toki asia erikseen.

Toivon totisesti, että nykyinen eduskuntamme ei vie yhteiskuntaamme takaisin siihen tilanteeseen, jossa osalla kansasta ei ole toivoakaan solmia avioliittoa rakastamansa ihmisen kanssa ja perustaa perhettä. Toivon yli kaiken, että pääsen vuonna 2017 juhlistamaan parhaan ystäväni sekä hänen kihlattunsa häitä. Niistä häistä ei varmasti onnenkyyneleitä tule puuttumaan. (Täällä jo itkua tihrustan, kun vain ajattelenkin asiaa.)

(kuva: seta.fi)