Kaipuu kannattaa
Kolmistaan-Karoliina kirjoitti tontillaan taannoin, että kaikkien kannattaisi aloittaa parisuhde muutaman kuukauden etäsuhteena. Alkukuukausien etäkaipailun siivittämässä suhteessa kun joutuu heti punnitsemaan, haluaako toisen kanssa oikeasti olla. Aika nopeasti siinä selviää, onko kyseessä vain pikkuihastus vai niin hyvä juttu, että toista odottaessa on valmis vähän kipuilemaan.
Karoliina vietti heti parisuhteensa alussa nelisen kuukautta Skypen varassa. Minun korvaani se kuulostaa tosi rajulta. En ole varma olisinko hanskannut hommaa, jos Basisti olisi painellut kiertueelle pari viikkoa ensitapaamisestamme. (Eka kiertue tuli vastaan vasta noin vuoden seurustelun jälkeen. Asianmukaisesti jännitin sitä noin kahdeksan kuukautta etukäteen.)
Olen Karoliinan kanssa kuitenkin ehdottomasti samaa mieltä etäsuhdejaksojen hyvistä puolista.
Olemme Basistin heitelleet femmoja pariin kertaan siitä, miten tässä suhteessa emme ole vielä koskaan kyllästyneet tai oikeasti turhautuneet toisiimme, vaikka yhteisiä kilometrejä alkaa olla enemmän kuin aiemmissa suhteissamme yhteensä.
Toki syynä voi olla se, että sovimme yhteen helkkarin hyvin (tähän väliin vähän henkselien paukuttelua, rinnan röyhistelemistä ja omien olkapäiden taputtelua), mutta varmasti osasyynä on se, että toista saa säännöllisesti ikävöidä.
En ole vähään aikaan ajatellut Basistista niin kauniisti, kuin juuri moikattuani häntä kiertueella.
Kolmen viikon yksinäisyyden jälkeen yhteinen aika oli ihanaa balsamia apeaksi muuttuneelle tunne-elämälle. Tajusin taas, etten nauraa höröttele yhtä antaumuksella kenenkään muun kuin Basistin jutuille. Ei kenenkään muun kanssa ole yhtä helppoa vain olla hiljaa tai avautua haaveista, painajaisista ja pettymyksistä. Ei ketään muuta ole yhtä ihanaa halata (paitsi ehkä Riffiä).
Kun normielämässä Basisti on koko ajan läsnä ja lähellä, häneen liittyvät ajatukset kiertyvät vähän turhan helposti arkihommiin. Basistia miettii liittyen koiran ulkoiluttamiseen, viikonloppusuunnitelmiin ja kaupassa käymiseen. Toki vastaan tulee myös mietoa jurppimista aiheuttavia asioita kuten keskellä lattiaa lojuvia kalsareita, Spotify-tilille tunkeutumista kesken hyvän kappaleen ja kyljessä porakoneen lailla kuorsaamista, kun itse en saa unta.
Peruskeskiviikkona tulee harvemmin mietittyä, että juuri nyt tekisi mieli keskustella kunnallispolitiikasta tai lukemani romaanin sotakuvauksesa nimenomaan Basistin kanssa. Usein niistä tulee puhuneeksi huomaamatta kahvia keittäessä, eikä mielessä käykään, että hyvä keskustelukumppani ei ole itsestäänselvyys.
Muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen ihan joka päivä ei tule ajatelleeksi, että onpa tässä minun kanssani muuten komea mies, onpas hänellä valoisa hymy ja hauskat jutut. Muutaman viikon etäsuhteen jälkeen en juuri muuta mietikään.