Who am I?

Olen Jenna. Aivan tavallinen ihminen. Ehkä pitempi ja painavampi, kuin moni muu suomalainen nainen, siltikin aivan tavallinen suomalainen nainen. 30ja risat. Yhden duunarin avopuoliso, kahden teinin äitipuoli, 2 tyttölapsen äiti ja raskaana. Äitinä olo on yhtä aikaa aivan ihaninta että perseintä ikinä. Enkä todellakaan jaksa olla aina aurinkoinen ja herttainen äiti. Tulette huomaamaan. Vanhempi lapseni on 5v., aikamoinen Hulina onkin. Nuorempi 1v. , myös melkoinen Mölinä. Yhdessä tämä duo osaa jo touhuta. Kesällä perheeseemme syntyy vauva, sikäli mikäli kun kaikki menee niinkuin kuuluukin mennä. Tai syntyy ja syntyy minähän sen työllä ja tuskalla synnytän. Siitä aion kyllä ottaa kunnian ihan itse. 

Rakennettiin viime vuonna hirsitalo tänne maalle. Harkittiin sitä ensin tosi monta vuotta. Tai no. harkinnalla tarkoitan suunnittelua. Aika alusta asti oli selvää, että mies haluaa takaisin kotiseudulleen maalle ja jatkamaan sukunsa maitotilaa aikanaan. No mikäpäs se siinä sitten. Itse en pitänyt ajatusta pahana, matkaa entiseen on 40kilometriä. Eli ei juuri mitään. Sen ajelee puolessa tunnissa. Sitäpaitsi mikä minä olen estämään toisen haaveita. 

Olen aika avoin luonteeltani ja puhun monesti mitä sylki suuhun tuo. Kerään kierrokset nollasta sataan nanosekunnissa ja sitten tapahtuu. Ne harvat, jotka oikeasti tuntevat minut tietää etten ehkä ole niin mustavalkoinen oikeasti. Mutta en koe tarvetta alkaa jälkikäteen selittelemään. Olen tehnyt sitä aivan  tarpeeksi elämässäni. 

Kulutan mieluummin kierrätettynä, käytettynä ja ekologisesti. Kuitenkin yritän olla ottamatta stressiä siitä. Kemikaalien suhteen kuulun joidenkin mielestä foliohattuisiin ja perheeni nauraakin suhtautumiselleni muoviastioihin. Minusta ne, kun vain ovat saatanasta seuraavia. 

Ruokaa rakastan. Varsinkin jonkun toisen tekemänä. Se vain on harvinaista luksusta. Olemme sekasyöjiä. Minä keliaakikkona syön gluteenittomasti, kokkaan gluteenittomasti. Muut perheestä ovat sitten kaikkiruokaisia ja allergiattomia. Maidon juomme sellaisenaan suoraan tankista, käsittelemättömänä. Maistuuhan se paljon paremmaltakin niin, eikä se maitokauppaan matkaaminen 40 kilometriä kuulosta kauhean hauskalta ajatukselta. 

Olen edellämainitun lisäksi käsillätekijä, melkoisen näppärä vaikka itse itseäni kehunkin. 

Tervetuloa mukaan.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *