Blogi vol. 2 Ja Uusialku!

Toinen blogini, eri nimimerkillä ja aiheetkin ovat täysin eri laidalta.

***

Olen juuri eronnut pitkästä parisuhteesta, muuttolaatikoita on koko yhteinen asunto täynnä ja tuntuu, että pää romahtaa jos ei saa alkaa kirjoittamaan!

Pitkä parisuhde, yhteinen asunto ja tilanne, johon ei vain ratkaisua löydy. Elämässäni en ole koskaan törmännyt vastaavaan tilanteeseen. Pettämiset, lyömiset, narsismi ja muutenkin riitaisat parisuhteet ovat tuttua kauraa minulle (valitettavasti!), mutta hyvä parisuhde, rakkauttakin on edelleen ja kotona voi olla pelkäämättä seuraavaa raivokohtausta. Mutta silti ollaan tultu molemmat tilanteeseen, ettei enää vain jaksa olla yhdessä. Onko tämä se ”erotaan ystävinä” meininki?! Alle kuukausi sitten on mennyt siis virallisesti koko homma pysähdyksiin ja viikon päästä olisinkin muuttamassa uuteen ihanaan asuntoon. Jokin kuitenkin jännittää, ehkä hitusen pelottaakin.

Eron jälkeen olen nähnyt entisen rakkauteni vain 3 kertaa, hän muutti väliaikaisesti pois, koska minulla ei ole autoa ja entinen yhteinen asuntomme on vain puolen kilometrin päässä työpaikastani. Joka kerta kun näen hänet, tuntuu kuin jokin menisi sisälläni rikki ja samaan aikaan, tahdon vain juosta mahdollisimman kauas karkuun. Hän taas, ei pysty puhumaan minulle lainkaan ja jos sortuu puhumaan, on se lähes tulkoon vain suoranaista vittuilua ja piruilua minulle, kuin olisin roskasäkki jonka hän voi nakata noin vain menemään. Viestittely arki asioista; vakuutukset, sähköt, irtisanomiset ja muutkin ovat lähes mahdottomuus hoitaa yhteisymmärryksessä ja sovussa, vaikka ne ovatkin lähes itsestäänselvyyksiä!

 

Hänkin halusi eroa, ehkäpä minua enemmänkin, mutta miksi on alkanut tuntumaan, että hän katuu sitä siltikin?

***

Mutta kuitenkin, nyt on siis aika uudelle, puhtaalle alulle!

Olen nuori, kuitenkin mennään jo hyvää vauhtia 20-vuoden yläpuolella. Käyn töissä ja olen erittäin kova urheilemaan, salilla tuleekin vietettyä suurinosa vapaa ajasta. Rakastan kenkiä, vaatteita ja muutenkin kaikkea tyttömäistä. Mitäpä muuta kertoisin? Viina nousee päähän ja olen perverssi luihin ja ytimiin asti. Viimeisintä ei päälle päin ehkä uskoisi, onneksi läheisimmät kuitenkin tietävät totuuden tämänkin ”viattoman” ulkokuoren alle.

Innolla odotan, että pääsen tässä blogissa vauhtiin, vaikka ensimmäinen aihe onkin hitusen apaattinen.

Mutta iloisin mielin eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

 

Love ya!-Silence-