Keho Kestäisi, Mieli Murtuu.

Totesin tänä aamuna, että olen pitkästä aikaa henkisesti täysin uupunut. Muistaakseni en edes silloin, kun yli 5 vuotta sitten lähdin väkivaltaisesta parisuhteesta, niin ollut näin lopen uupunut. Mustelmia keho täynnä, silmät itkusta turvonneena. Fyysinen kuntoni ei ehkä ollut korkeimmalla, mutta henkisesti olin niin vahva, että pystyin lähtemään ulos silloin. Mutta nyt… Tuntuu niin väsyneeltä, ei jaksaisi edes hymyillä ja kaikki tuntuu nostavan kyyneleet silmiin. Ajatelmia juoksee mielessäni, enkä saa niiltä rauhaa edes öisin;

”En minä voisi ikinä käyttäytyä noin ihmistä kohtaan, jota olen rakastanut suunnattomasti. Ansaitsenko minä sitten tämän? Olenko niin paha ihminen, että minua rankaistaan jostakin?”

Tästä varmaan voitte päätellä, että ex mies päätti eilen lisätä vettä myllyyn ja pilata alultaan erittäin onnistuneen ja ihanan päivän.

***

Otin minusta ja OJ:sta ensimmäisen yhteiskuvan, aurinkolasit päässä molemmilla, hänellä leveä ihana hymy kasvoilla ja minä pussaan häntä poskelle. Mielestäni kuva oli äärettömän suloinen ja se miten hyvin näytimme sopivan yhteen, sai hymyn kipuamaan kasvoilleni. Olen tainnut löytää Herra Oikean, kenties? Ehkä liian aikaista sanoa, ei kuitenkaan vielä edes seurustella!

***

Exäni näki minut ja OJ:n ensimmäistä kertaa yhdessä. Istuimme kahvipöydässä ja nauroimme keskenämme, minusta huokui onni. Työmiehen vaatteet vilahtivat silmäkulmassani ja kun katsoin, exäni seisoi kassalla. Päätin, etten välitä vaan annan olla ja jatkoin OJ:lle puhumista. Hän käveli ohitsemme, sanaakaan sanomatta. Meni muutama tunti ja puhelimeeni saapui häneltä tekstari, jossa uhkaili minua muuton suhteen lukkojen vaihdolla ja kaikella muulla, millä vielä pystyisi. En vastannut viestiin mitään, tiesin tämän olevan provosointia. Ympärillä olevat ystäväni rauhoittelivat minua ja lupasivat, että torstaina sitten muutetaan.

Ja tänään lähetään neiti Kersantin kanssa muuttamaan! Kahdestaan aluks, pojat tulee onneksi iltapäivällä avuksi.

Eli hauis töihin nyt!

Love ya!