Everything Happens For A Reason.
Kuuntelen hiljaisuuden keskellä kun OJ hengittää, nukkuu niin levollisesti pieni hymy kasvoilla. Rauha, onnellisuus ja tämä suunnaton välittäminen ovat vallanneet minut täysin. Kuinka joku voi saada minussa heräämään niin vahvoja tunteita, näin nopeasti? Miten noin komea mies on voinut olla yli 5 vuotta vaapaana? Ja luonne… se tekee hänestä lähes uskomattoman täydellisen.
Vanhoissa parisuhteissani en koskaan ole tottunut siihen, että minua kehutaan. Minä kyllä kehuin aina kun oli mahdollisuus, mutta harvemmin omiin korviin mitään kantautui. Yleensä, se oli joku ”oot ihan nätti tänään” lausahdus kun olin viimisen päälle tällänyt itseni. No tyytyväinen silloin olin siihenkin. Mutta OJ taas, kehuu päivittäin. Tuntuu hassulta, että kun hänen silmänsä porautuvat minuun ihan aamusta (tukka sekaisin kuin peikolla, hampaita ei vielä ehtinyt pesemään meininki) hän hymyillen toteaa kuinka kaunis olen. Siis täh? Ja tarkoittaa vielä sitä! Lauantain kapakka reissun jälkeen mies huusi grillin pihalla, kuinka täydellinen hänen naisensa on. Ai minäkö?? Onnen kyyneliä pidätin koko kotimatkan, kun mies kehui minua ja puhui kuin Runeberg. Ja ilman suurempaa humalatilaa siis, joka entisiltä vaadittiin että minua alettiin jollain tapaa kehumaan.
Nytkin kun kuuntelen tuota hiljaista hengitystä, mietin että kohta hän taas herää ja saan olla hänen kanssaan, puhua hänen kanssaan ja nauttia hänen seurastaan!
Exä on unohtunut, nyt ymmärrän että kaikelle on tarkoitus. Minun oli löytää tämä mies. Ja juu tiedän, että alkuhuuma on tässä päällä. Mutta kukaan ei ole saanut minua näin alussa, suunnattoman onnelliseksi ja tuntemaan, että minusta välitetään.
Olen niin onnellinen, että voisin haljeta.
Love ya!