Äsken ulkona seistessäni, ilta tupakkaa rauhassa polttaen (kyllä, huono tapa….), mietin menneitä. Taas. Pitkästä aikaa. Kuinka niin moni asia onkaan vuosien varrella muuttunut. Kuinka minä olen muuttunut, ja mihinkä suuntaan.

Joskus aina iltasin sängyssä makaillen mietin menneitä vuosia ja niiden tuomia muutoksia. Ystävät ovat vaihtuneet muutamaa luottoystävää lukuunottamatta, ja sukulaisista ne ”tärkeimmät” ovat jo lähteneet. Mitä minulle on jäänyt vuosista käteen ? Ei oikeastaan yhtään mitään, mutta kuitenkin niin paljon.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka jatkavat elämäänsä eteenpäin kuitenkin takertuen menneisyyden muistoihin ja tallennan mieleni sopukoihin suhteeni ym. sellaisenaan kuin ne jätin taakseni jatkaessani eteenpäin. Missä meet ? Mitä sulle kuuluu ? Muistatko kun silloin…..? Silti uudelleen yhteyttä ottaessani, kylmä totuus lyö vasten kasvoja; ei mikään ole niinkuin silloin…

Vuosia sitten elämäni ei ollut niin sanotusti mallillaan. Yhteisö jossa viihdyin, ei kuulunut yhteiskunnan hyväksymään kategoriaan. Kuitenkin joku pelastava enkeli tuli luokseni, ja pelasti minut tuolta synkkien päivien pohjalta ja toi minut ylös valoon. Olen enemmän kuin kiitollisuuden velassa.

Kuinka olen muuttunut ? -Mene ja tiedä. Rauhallinen lifestyle sopii paremmin pirtaani nykyään, mutta moni asia menneisyydestä kummittelee edelleenkin luurankona kaapissa. 

Olen aina ollut tietoinen itsestäni ja vuosia sitten itsevarmuuteni uhkui pitkän matkan päähän. Harva uskalsi minulle vastaan sanoa ja kun minä sanoin, niin myöskin tehtiin. Nykyinen minäni on vakiintuneen parisuhteen ja rauhallisen elämätavan myötä tullut hieman ”lapaseksi”. Mihin olen itsevarmuuden ja -luottamuksen hävittänyt, ja kuinka temperamenttini on kadonnut jonnekin teille tietämättömille ?

Tulevaisuus kolkuttaa kovaa vauhtia ovella, mutta tuota ovea minun ei ole vielä hetkeen pakko avata. Onneksi. Mutta entäs sitten kun se on avattava tai se aukenee itsestään ? Olen miettinyt enemmän kuin ikinä aikaisemmin; MITÄ MINUSTA TULEE ISONA ? No iso tietysti. Mutta paineet omasta urasta ja koulutuksesta kalvaa sisällä koko ajan. TULEEKO MINUSTA EDES MITÄÄN ?

Mutta kuitenkin vakaasti uskon että elämä rullaa raiteillaan, ja on tässä aikaisemminkin selvitty jos jonkun näköisestä ylä- ja alamäestä. Muistaa vaan aina hetkittäin RILÄKS !  Kyllä se siitä.