Päivä jona todella vihasin, mutta kuitenkin niin rakastin itseäni

1103-woman-running.jpg

THE FIILIS !

 

Huolimatta huonosti alkaneesta aamusta (kiitos mitä ihmeellisimpien unien taas…) tänään oli aivan loistava päivä eikä säässäkään ollut valittamista ! Aurinko paistoi ja kaikki oli mallillaan !

Tänään oli myös taas yksi niistä päivistä, kun kaduin syvästi joskus vuosia sitten tekemääni päätöstä lopettaa kilpaurheilu urani. Tuosta päätöksestä on jo vuosia, mutta edelleen mietin mitä jos olisin valinnut toisin ? Aina ei mene nallekarkit tasan. Toisaalta olen tyytyväinen nykytilanteeseeni, etten ole aivan sohvaperunaksi muuttunut ja jäänyt odottamaan ostoskanavan ihmeellisten laitteiden tehokasta toimintaa !

Ajattelin ’hemmotella’ itseäni tänään, vaikka tiesin että miljoona tekemätöntä hommaa odottaisi tekijäänsä. Vedin lenkkarit jalkaan ja suuntasin keväiseen aurinkoon ! Pidempään olen jo varsinaista juoksua juoksua yrittänyt ottaa reeni muodoksi, mutta kärsivällisyys ja tahto ei riitä moiseen. ANY HELP ? Ja minustahan ei myöskään saa mitään asfaltti juoksijaa tekemälläkään. Vartuin metsän keskellä, jossa oli paljon hyviä polkuja puiden lomassa ja sopivassa rauhassa, joten maastojuoksu on MUST.

Tällä hetkellä kiireinen elämä ei anna periksi kuntosali harrastuksellenikaan, joten on tyydyttävä vähän näihin ankeampii oloihin kotona.. Olen kuitenkin avoin jokaiselle vinkille mitä vaan ystävällisesti suostutaan tarjoamaan ! 😉

Ja viikon kohokohta lähestyy, kun saan kultani takaisin kotia !

127291837.jpg

Ja tähän kuvan fiilikseen päätän iltani (kuvaa loistavasti motivaatiotani tekemättömien hommien kannalta…) ja painun nukkumaan !

 

PS. Otsikko kuulostaa harvinaisen itserakkaalta, mutta ei se oikeasti ole. 🙂

Suhteet Oma elämä Liikunta

Opeta taas elämän tarkoitus

z206657457.jpg

Miten paljon kaipaankaan juuri tuollaisia kuvan hetkiä ! Kun lapsena sai keinua kohti pilviä ja huolettomasti kikatella kavereiden kanssa. Enhän minä nyt vielä voi olla niin vanha, että aivan totaalisesti olisin kasvanut ulos lapsen kengistäni, vai voinko ?

Kyllä, joskus vain tuntuu siltä. Kiireisinä viikkoina vanne kiristää päätä ja pienikin hengähdys tauko aiheuttaa syyllisyyttä. Tekemättömät työt kuiskalevat korvaani kuinka olen huono ihminen kun en ole saanut mitään aikaiseksi. Pyh, aikataulut ja deadlinet on vain pikkutarkkoja ihmisiä varten ! Vai ovatko..?

Kuulun valitettavasti niihin ihmisiin jotka usein jättävät tehtävät viime tippaan. Touhu-tunti on paras ja tehokkain hetki tehdä asiat. Siksi varmaankin poden nykyään jo kroonista stressiä, kun en osaa hoitaa mitään ajoissa. :—) Irtiotot arjesta on nykyään jo hieman harvemmassa kuin ennen.

Päivä kerrallaan jo useamman vuoden olen kulkenut, ja nyt tosiaan rupeaa valoa näkymään. Jospa tämä tästä, aina hetki hetkeltä.

 

Aikuistuminen, kuinka teille kävi ?

 

(Kuva: Google)

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä