Se oma saari on

 

 

 

 

1.11. Sunnuntai. Day of rest. Näille täkäläisille siis, ite en toki voi kehua rasittuneeni viikon aikana muusta kuin ehkä vähän liiallisesta hiekkarannalla pötköttelystä ja meressä killumisesta. No kävin  mä eilen kävelyllä pisin merenrantaa. Sit tuli hirvee hiki eikä suihkuista tullut vettä kö tankki oli lipsahtanu tyhjilleen ni olin sellanen oikein viehättävä hikipötkö koko eilisen illan. Haittasko? No ei. Kaikki muut oli yhtä hikisiä, sulassa sovussa syötiin hummeria (oi herkkua!) illallispöydässä kukin omassa aurinkorasvan, hien, suolaveden ja hyttysmyrkyn sekamelskassaan eikä kenenkään naama ollut nurpallaan. Tänään tuli taas vettä ja päästiin pesulle, ei se oo niin päivän päälle. 

 Muutin tänään pikkuiseen saareen, Namuaan. Upolusta tänne oli noin viiden minuutin venematka, mutta tuntuu kuin olis jossain todella kaukana mannersaaresta. Tässä on rannassa falet rivissä ku pikkusessa lähiössä.  

 Just nyt kun mä kirjoitan tätä tekstiä, mä olen tässä saaressa yksin. YKSIN! TÄÄ ON MUN SAARI NYT! Tai on täällä kaks koiraa mun kanssa, mut ihmisväkeä ei ole. Yöksi mua tulee vahtimaan joku (just in cases) mut viimeiset pari tuntia mä oon haahuillu koirien (ne on muuten nimeltään Careless ja Whisper, kylläpä vaan!!!) kans täällä ihan vaan itsekseen. Työväki lähti koteihinsa ruokittuaan mut ja yövahti tulee ku joutaa (kello on koht kasi ja pimeys tuli juuri). Aloin tietenki heti yksin jäätyäni pöljäilemään kaikenlaista, puhuin itekseen ja tein ”kärrynpyöriä” rannalla (hipsut kuvastaa tietty sitä et olin tosi notkee) ja nauroin. Pii-ii-rsin piirsin kuvasi hiekkaan ja otin valokuvia niistä piirustuksista ja simpukka-asetelmistä ja tiettekö – mitä sitä nyt ihmiset tekee kun ne riemastuneena huomaa että ne matkustaa Suomesta vähän Samoalle olemaan ihan vaan yksin omassa saaressa. Sellasessa saaressa, mihin tullessa näkee venematkalla heti kärkeen pari kilpikonnaa muina tyyppeinä uiskentelemassa siinä veneen vieressä. Ei edes haittaa että on ripotellut vesiä taivaasta tänään, otin pahimman kuuron aikana päiväunoset mun falessa (jälleen liki kiinni meressä) ja Careless tai Whisper (en tunnista kumpi on kumpi) piti sadetta falen alla. 

 Saaressa ei ole sähköjä, on säkkipimeetä ja lempee tuuli huuhtelee mua kun istun tässä, kirjotan ja ajattelen miten absurdia ja kokemuksellista tää on. Marraskuun alku Samoan tapaan – aika kelpo.