Turistilla on ollut vähän paha mieli. Mut on sit ollut hyväkin.

Matkaväsymys. Siinäpä vasta on ihmeellinen tunnelma. Se yllättää tilanteissa ja hetkissä ja vie väkisinkin ihmisen vähän nuupalleen. Ne on niitä hetkiä, kun ei enää sitäkään vähää huvita ottaa selvää uusista kohteista. Tai niitä, kun mikä tahansa kulkuväline (erityisesti kaikkien maitten kaikki bussit!!!) ja siinä matkan tekeminen tuntuu liian raskaalta ja ärsyttävän pakolliselta pahalta jos ja kun nyt ylipäätään mihinkään haluaa päästä. Niitä, kun on vähän liian haluton kohtaamaan ketään (juu, pitää sisällään hotellin respat ja lähikaupan kassat eli pelkät moit ja kiitit) tai kun ei jaksa vastata kenenkään kysymyksiin kuulumisista. Kun on vaan tylsää eikä mikään hiekkaranta tai huippumaisema tai snorklausretki tee sitä paremmaksi. Sellasta, kun koti-ikävä ja ihmisikävä kasvaa liki sietämättömiin mittoihin ja ottaa salaa vähän selvää, kuinka kallista sen kotiinpaluulennon aikaistaminen oikein olisi. 

Matkaväsymys tuo sitten pintaan sellasta kuonaa, mitä ei oikein haluais siinä näkevänsä. Vaikka nyt sen, että esimerkiksi muuttuu uupuessaan sellaseksi paheksujaksi. Kuluneen viikon aikana mä olen ihan vilpittömästi paheksunut mm. näitä asioita ja ilmiöitä:  

Ihmiset kulkee uima-asusillaan kylien keskustoissa. Ne seurustelee ja käy ravintoloissa syömässä ja hoitaa asioitaan. Uima-asusillaan! Vedän ehdottoman rajan uima-asupresenssille rantabaareihin ja niissäkin paheksun vähäsen.  

Massaman curryn nimellä myydään jos jonkinlaisia sooseja, paheksun koska pettymys on suussa ja mahassa. 

Hikoilu on määrätöntä ja olen vähän varma, että teen sitä enemmän kuin kukaan. Paheksun koska aurinkorasva valuu sen hien mukana silmiin (kirvelee!) ja jatkuvasti pitää pesettää  pyykkiä koska muuten ei ole hetkeäkään puhtaita (tai kuivia) vaatteita.  

Elimistö on alkanut valmistautua kotiin paluuseen siirtymällä aivan yllättäen suomen aikaan. Lue: valvon öisin, nukun aamuisin päivään asti. Paheksun, koska näistä viimeisistä, matkaväsymyksestä huolimatta kallisarvoisista päivistä puolet menee ikäänkuin hukkaan. Muutoin en paheksu nukkumista missään olosuhteissa. Koskaan ikinä.  

Nuoriso möykkää kun ne palaa yöllä kapakasta nukkumaan mun naapuriin. Paheksun, koska olen mummi.  

Tarvitsen joka paikassa ainakin yhden kokonaisen vuorokauden siihen, että outouden ja sopeutumattomuuden tunne kaikkoaa. Paheksun, koska olen hidas mummi.  

Työliitännäiset asiat pyörii olosuhteisiin nähden liian tiiviillä frekvenssillä päässä. Paheksun, koska en saa mistään palkkaa vielä kahteenkymmeneen päivään. Kahteenkymmeneenyhteen, jos tämän illan laskee mukaan.  

Asumuksen kylpyhuoneen katto on niin homeessa, että pelottaa vähän käydä suihkussa, se saattaa näet tippua sieltä niskaan koko katto. Paheksun, koska home.   

Unimaailmassa asuu mitä kummallisimpia tapahtumia. Paheksun, koska ne on unia (jos ne ois totta se ois paljon siistimpää.  

Velvollisuudettomuus ja kaikki maailman aika joka päivä avaa mielessä aika apposelleen kysymyksiä, joita joutuu otsa kurtussa sitten miettimään. Paheksun, koska ne on tosi vaikeita hei (mutta sallin tietenkin, tietenkin!!)! 

Joka paikassa on kissoja, jotka ei tunne tai kunnioita turistin omaa tilaa ja reviiriä. Paheksun, koska allergia. Ja koska pelkään niitä vähän.   

Rantsun läheisyydessä asuvat apinat on härskejä varkaita ja pöllii aurinkorasvoja ynnä muuta kassista vaikka pötkötät ihan siinä sen kassin vieressä. Enkä siis missään nimessä paheksu niitä apinoita, vaan turisteja, jotka sekottaa niiden pään ruokkimalla niille jos jonkinlaista ihmisruokaa koska ne on niin siistejä tyyppejä ja kiipeilee hauskasti pitkin ihmisiä. Paheksun, koska apinat kuuluu omaan hoodiinsa mihin ihmiset banaaneineen ja suklaakekseineen (!!!) ei kuulu.   

(Että anteeksi tosi paljon jos on ollut joskus vähä hapan naama siellä rantabaarin terassilla. Se on se matkailuuupumus JA se jatkuva hikilammikko mun ympärilläni.)  

Onneksi on vastapaino. Taikahetket. Niinkuin vaikka tänään katsella sitä, miten vuorovesi kiskoo meren pikkuhiljaa kauas ulapalle ja tajuta, että nyt minä voisin kävellä tosi pitkän matkaa tuossa.  Merenpohjassa.  

Hyvinvointi Mieli Matkat