Hiljaisen pojan matkalaulu

Hop hop hopiti hop

Kas. Paratiisisaarilla sataa. Tänään jo neljättä päivää putkeen. Herkullinen kohta istua sateelta suojassa, tuijotella kanssakansalaisia välillä kiusallisenkin pitkään ja lisätä matkakertomukseen luku joka kertoo saarihyppelystä Fidziläiseen tapaan. Tää on nimittäin ihan omanlaistansa hupia – mikä tietysti on just niinku pitääkin, maassa maan tavalla ja mitä näitä viisauksia nyt onkaan…. Täällä jutun juju piilee kaiken paketoimisessa […]

Hiljainen poika on saariston lapsi

Hiljainen poika on saariston lapsi

Tekee mieli vähän karjua onnellisuudesta! Palmuvanhus varjostaa mun iltapäiväkahvikirjoitustilaani ja kun nostan silmät ruudulta, näen jotain miljoona kilometriä kaikenvärisesti turkoosia merta. Tuulee just sillä lailla sopivasti, että lämpötila (ei tietoa asteista, kuuma on) tuntuu täysin täsmäosumalta. Paljaat varpaat kaivautuu hiekkaan, iho haisee suolalta ja auringolta ja söin just lounaaksi catch of the dayn. Vallitsee rauha […]

Hiljaisen pojan matkalaulu

Kun oleilee tosi paljon kentillä ja koneissa, pääsee lopulta etappiin 1

Ai miksi blogin nimi on Hiljaisen pojan matkalaulu? No, pienenä minuna tykkäsin matkustaa arjesta omaan, silloin toistuvasti metsän muotoiseen mielen maailmaani. Se oli onnellinen vaikka tietysti vähän sulkeutunut tila – oma, itselle sopiva, täysin turvallinen ja täynnä hyviä kohtaamisia (no oravien ja jänisten kanssa tietysti!). Lauloin näistä reissuista hiljaa mutta suuta pontevasti liikutellen ”Hiljaisen pojan […]