Ihmiset matkoillaan

Oon ollut poissa kotoa ja omieni luota kaksi viikkoa ja yhen päivän. Tuntuu joku kolme kertaa pidemmältä ajalta ihan kaikin tavoin. Huomaan että mun ajatusten mutkissa viipyilee ihmiset yhä enemmän ja enemmän. Ihmiset kotona, ihmiset täällä niin toisina matkalaisina kuin täkäläisinä, ihmisten monenlaisuus ja se miten ihmeellistä on olla osa sellasta globaalia heimoa, joka purkaa ja pakkaa reppua, hyppää junaan bussiin laivaan lentokoneeseen ja menee paikkoihin. Sillä heimolla on ihan oma kuvio ja vielä aika maagiselta tuntuva kupla, missä vallitsee joku aivan toinen todellisuus – se sellainen missä eniten väliä on sillä missä viimeksi olit ja mitä siellä koit ja toiseksi eniten sillä mihin olet seuraavaksi aikeissa mennä. Kaks viikkoa ja päivä ja lukematon määrä näitten samassa kuplassa kelluvien tapaamista ja hetkellistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka päättyy aina vilkutukseen – moi moi ja safe travels! Parhaimmat kohtaamiset päätyvät facebook-tuttaviksi, joistain voi tulla ystäviä elämän ajaksi – ei voi tietää vielä. Oon vähän yllättynyt siitä, että oon osoittanut olevani itse asiassa aika etevä chitchattaaja enkä niinkään sellanen sulkeutunut mörkö miltä kotona ajoittain tuntuu. Tyyppien kans höpiseminen on kevyttä, sympaattista ja vailla totisuutta. Useimmiten se ei ole syvää, mutta olen mä myös käynyt muutaman aika hektisen rasismia, maailman pakolaistilannetta, ilmaston lämpenemistä ja päivän politiikkaa (milloin missäkin) koskevan debatin. Virkistää kuin kesäsade, kun et yhtään pysty ennustamaan mihin suuntaan keskustelu kääntyy ja mitä sen vaiheista vielä löytyykään – omiensa kanssahan sitä tyypillisesti tietää ainakin suurin piirtein miten toinen järkeilee tai perustelee tai ylipäätään on mieltä asioista. Se on ihmeellistä, miten näissä tapaamisissa ja keskusteluissa sitten jotenkin tunnistaa itselle sopivat tyypit ja ne toiset joiden kanssa juttelee koska niin tehdään, mutta se on vähän enemmän vain pinnan kutittamista – kun taas niiden itselle sopivien kanssa hypätään nopeasti askel johonkin oikeampaan. Sellaiseen tilaan, missä vaan viihtyy hyvin, on kuuluvuuden tunne eikä yhtään tarvetta pinnistellä.

  Kansalaisuudet saa mut hymyilemään. Saksalaisten tapa sanoa cool saa mut virnistämään joka kerta (en osaa kirjoittaa sitä tähän, mut se on pehmeä ja söötti ja hassu), brittien joka toinen sana on ”literally” sillä perienglantilaisella aksentilla joka tuo heti mieleen kello viiden teen, irlantilaiset kuulostaa menninkäisiltä (RAKASTAN!!!!) ja kiinalaiset puhuu lähinnä keskenään. Eniten täällä on turisteja Australiasta, Briteistä, Saksasta ja Uudesta-Seelannista, maustettuna satunnaisilla italialaisilla ja ranskalaisilla. Itsen geograafisesta läheisyydestä tapasin kaks leidiä Tukholmasta ja yhden virolaisen Laurin. Oma suomalaisuuteni on herättänyt tähän mennessä hyvin positiivista uteliaisuutta ja kuulen paljon kommentteja, että on T O D E L L A khuulia tavata joku, joka on Suomesta. Paljon saa kertoa säästä, valosta tai sen puutteesta, luonnosta, eroista muihin skandi-maihin ja suomalaisesta erityisyydestä. Olen tietty leveästi ja laveasti kansalaisuuteen katsomatta kutsunut kaikki uudet tuttavuudet matkustamaan meille ja huomannut siinä sivussa, että oonkin näköjään melkonen matkailuagentti ja suomibrändin pr-henkilö. Suomi ylös lamasta!!   Sitten on tietysti se ihmisten loputon tarkastelu, mikä on jotain aina ollut mun lempiaskareita. Tuo tuolla nauraa vapautuneesti, tuo on ihmeellisen surkean näköinen, tuo on polttanut itsensä auringossa ihan liian pahasti, tuo tenava harmaannuttaa vielä äitinsä hiukset, onpa kauniit bikinit, toi pariskunta tappelee, hänen aurinkorasvansa kyllä tuoksuu omaani paremmalta. Aurinkolasit on maailman paras keksintö, niiden takaa sitä voi tuijotella aika häpeilemättömästi ja antaa päässä vaan virrata. Ihaninta. Tuijottelen mä fidziläisiäkin, paljon ja mielellään, mutta koska tää kansa ajatteluttaa mua monilla tavoin, mun pitää heitä ajatella vielä hetki ja kirjoittaa vasta sitten.   PS: jonain päivänä mä vielä opettelen miten tänne laitetaan noita kuvia jotenkin viisaasti. Jonain päivänä ja jossain hiukan tukevammassa internetissä.