Bula bula!
Hitsi. Elämä on aika iisiä juuri nyt. Elämä on Fidzillä juuri nyt. Kaikki turistioppaat sanoo että fidziläiset on maailman ystävällisin kansa ja tämän hetkisen kokemuksen perusteella olen halukas allekirjoittamaan tämän. Lentokentällä kaikki turvatarkastajia myöten hymyili ja kyseli josko voisivat auttaa. Matkatoimiston täti otti mut hellään huomaansa, kuunteli toiveet, hoiti lipun katamaraaniin, juorus puhelimessa, juoksenteli siinä sivussa eestaas pitkin lentokenttää, hikoili, manaili kun on niin kuuma ja oli sekaisin päivistä koska kirkkonsa pappi oli kiireittensä vuoksi pitänyt rukoukset päivän etuajassa. Kaiken tämän keskessä rouva hymyili koko ajan, kyseli mun kuulumiset ja oppi kertasanomisella että mun nimi on Tanja. Kun hetki jouduttiin oottamaan että katamaraanin bookkaus menee läpi, se kysyi Tanja are you married ja vastauksen kuultuaan pudisteli vähän huolestuneesti päätään. Lopuksi se kuitenkin paketoi kaiken just toimivaksi paketiksi, ripusti mun kaulaan muovisista simpukoista tehdyn korun, pussas mua poskelle ja toivotti erittäin hyvää kaikkea koko mun loppuelämäksi. Mua hikoilutti vähän sen rouvan säntäily ja vähän enemmän ilmasto, joka on mieluisa ja vähän yli. Ehkä joku 28 oli lämpöä kun tulin, ei haittaa vaikka hiukan hikoiluttaa. Ei haittaa ei.
Huomenna sitten hypätään katamaraaniin kyytiin ja matkustetaan kohti Kuataa, tän seikkailun ensimmäinen makoile rantsussa, snorklaa, rauhoitu ja kirjoita (ja nuku aina kun voit) on erittäin vahvasti alkamassa. Samalla katamaraanilipulla voin hyppelehtiä saarelta toiselle 21 päivää ihan sen mukaan miltä nyt sattuu tuntumaan ja vaikka se ei ollut ihan halpa ratkaisu, se hymyilyttää mua leveämmin kuin näitä fidzin tyyppejä yhteensä. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, nuo saaret ovat niin kaukana tyynessä valtameressä, että myös offline-aika alkaa nyt ja kestää siihen kunnes taas. Älkää olko huolissanne, Hiljainen poika on hiljaa ja elää.