Matkailuminä on eri minä. Vai onko?
Eilen sitä oli kuukausi jäljellä. Kuukausi rytmitöntä, viikonpäivätöntä, velvollisuudetonta vapaudessa lorvailua, missä saa aina valita sen mikä on kivaa. Ihmeellistä itsensä puhkihemmottelua nimenomaan siinä merkityksessä, että saa katella maailman erilaisia nurkkia pakottomasti, innostua ja jättää väliin ihan sen mukaan miltä tuntuu. On omituista, että viisi kuukautta näin on jo ollut. On omituisempaa, että enää se […]