Kun oleilee tosi paljon kentillä ja koneissa, pääsee lopulta etappiin 1
Ai miksi blogin nimi on Hiljaisen pojan matkalaulu? No, pienenä minuna tykkäsin matkustaa arjesta omaan, silloin toistuvasti metsän muotoiseen mielen maailmaani. Se oli onnellinen vaikka tietysti vähän sulkeutunut tila – oma, itselle sopiva, täysin turvallinen ja täynnä hyviä kohtaamisia (no oravien ja jänisten kanssa tietysti!). Lauloin näistä reissuista hiljaa mutta suuta pontevasti liikutellen ”Hiljaisen pojan […]