Toissapäivänä oli tarkoitus mennä töiden jälkeen ulos, ottaa kone mukaan ja kirjoittaa blogia. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos ja lähdin töistä suoraan kotiin. Siinä vaiheessa en muistanut kotoa aamulla mukaan ottamaani koneen olevan erillisessä kassissa toimistossa.

Tulin tyytyväisenä kotiin, tein ruokaa ja keitin kahvit. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä parvekkeelle makoileemaan ja kirjoittaan blogia, kun en pysty poistumaan kotoa sen kauemmaksi. Puin uikkarit päälle, laitoin parvekkeelle kaikki valmiiksi seuraavia tunteja varten. Tässä vaiheessa muistin koneen olevan töissä.

Yks, kaks, kolme, neljä… laskin kymmeneen. Meinasin repiä pelihousut… Näin jälkikäteen ajateltuna suorastaan pelottavaa. Siis että olisin ollut valmis repimään ne pelihousut niin pienestä asiasta, kuin ilman konetta yhden illan elämisestä. Enkä minä ole suinkaan ainoa, joka meinaa menettää hermonsa sen takia joku tietotekninen- tai mobiililaite ei ole käytettävissä. Milloin on menty siihen että ihminen kokee itsensä puutteelliseksi ja avuttomaksi, koska ei ole konetta?

Tää on varmasti asia mitä usea on miettinyt. Osaltaan ihmiset on ajettu siihen tilanteeseen, että ilman konetta on nykypäivänä puolimahdotonta elää. Mummuni sanoja lainaten ”koska kaikki on netissä”, se on vaan niin totta. Se on todella tätä päivää ja huomista, se on meidän tulevaisuutta ja hallitsee jatkossakin elämää. On ihan tosi positiivinen asia että asiat voi hoitaa etänä koneen, puhelimen ja tabletin avulla. On myös ihan tosissaan opeteltava rajaamaan koneen, puhelimen ja tabletin käyttöä. Ei se sosiaalinen elämä asu pelkästään niiden välillä, vaan myös F2F kohtaamisissa. Voiko koneet hallita ja vaikuttaa negatiivisella tavalla elämään? Voiko ne viedä ihmisen energiaa ja tehdä ihmisestä tehottoman ja aikaansaamattoman? Vastaus lienee hallitsee jo, vaikuttaa negatiivisesti, vie energiat ja tekee ihmisestä tehottoman ja aikaansaamattoman, MIKÄLI ihminen ei hallitse koneen käyttöä, vaan kone hallitsee ihmisen elämää.

Itse aloin pohtia tätä koko, kumpi hallitsee elämää kone vai mitä itse?, juttua sen toissapäiväisen koneen töihin unohtamiseen jälkeen. En koskaan lähtenyt hakemaan konetta töistä, enkä maannut siellä parvekkeella. Minä nimittäin siivosin kodin lattiasta kattoon, perusteellisemmin kuin puoleen vuoteen. ”Laiska töitään laskee”, kuuluu se vanha sanonta jota lapsuudessani kuulin useasti. Sanonta joka ärsyttää hieman itseäni, mutta olin kyllä tehokas illan aikana. Järjestelin tavarat oikeille paikoille. Pyyhin pölyt, kaikki pöydät, ikkunalaudat ja parvekkeelle vievät portaat. Vein paperiroskat. Imuroin (myös koko sängyn alustan, enkä pelkkiä reunaosia :D) kaikki reilu 40 neliötä, mukaan lukien pesuhuoneen. Pesin lattiat ja huuhtelin kylpyhuoneen jokaisen nurkan vedellä. Pyyhin kylpyhuoneen pinnat, suihkun hanan ja patterin. Pesin koneellisen astioita ja puhdistin kahvinkeittimen puhdistusaineella. Lajittelin ja viikkasin kaksi koneellista puhdasta pyykkiä sekä huuhtelin ja pyyhin parvekkeelta siitepölyt. Suorastaan nautin siivoamisesa ja siitä että ei ollut sitä konetta.

Koneen ääreen on tosi helppo jäädä kiinni. Se vie helposti ja nopeasti aikaa ja saa usein ajattelemaan ja toteamaan, ”no hetken päästä sitten”. Esimerkkinä juuri tämä siivousttilanne. Imuri vastaan kone, itelläni se on tuo jälkimmäinen joka ikinen kerta. Mutta niin se on monen muunkin asian kohdalla, kone vie voiton poikkeuksetta aina. Ite aion jatkossa kiinnittää huomiota koneella, tabletilla ja puhelimella vietettävän ajan määrään. Elämässä on niin paljon muutakin! Vai onko?!