Between a sweaty place and a rock

Nyt on sitten neljä salipäivää takana. Tänään onkin puolestaan hyvin ansaittu lepopäivä.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina oltiin Ninnun kanssa treenailemassa kahdestaan. Noina päivinä olikin molemmilla yksi hyvä ja kaksi vähän huonompaa treeniä. Aina ei vaan suju. Lauantain treeni oli itselläni paras ja ihan hyvään jumiin saatiin kyllä paikat.

Sunnuntaina mentiinkin mutsille syömään. Nam, äidin kotiruokaa. Kyllä kelpaa. Mutsi oli tehnyt kanaa ja riisiä. Pienenä ei ollut mitään väliä miten kana ja riisi oltiin tehty, mutta se oli aina lempparia. Ja tämä mutsin uunikana on vieläkin parhaita kotiruokia, mitä tiedän. Voisin muuten joku päivä tehdä tästä ”how-to”-ohjeen tänne. Kiinnostaako?

Siitä sitten päästiin lopulta kotiin parin viinilasin jälkeen. Systeri ajoin meidät kotiovelle samalla, kun lähti faijaa moikkaamaan. Mun systerin seura vaihtui ninnun siskoon (ja yhteen kaveriin), kun ninnu päätti, että nyt on hyvä lähteä bailaamaan! No istuskeltiin meillä sitten vähän aikaa, kun minä otin pari lasia viiniä ja muut vähän enemmän. Päätin siis jo päivällä, etten lähde ulos. Lopulta nämä sankarit lähtivät Tigeriin… Why… ja pitivät siellä hauskaa tyttöporukalla.

And then came Monday… Ninnu makoili mukavasti eilisen krapulan kourissa kotona ja minä lähdin tekemään ”pienen” salitreenin. Koska tänään on hyvä pitää välipäivä ja maata duunin jälkeen kotona. Noh, niinkun voi arvata: kevyt treeni-idea muuttui nopeasti tappotreeniksi. Typical… Hiki virtasi ja seisomaan oli vaikea päästä, kun maahan oli päässyt rojahtamaan.

Nyt istun duunissa ja, ai perkele, kun osaa perse olla kipeä! Onneksi on pehmustettu tuoli, eikä tartte mihinkään liikkua. Miten teidän viikonloppu meni?