Elämää television ääressä
Nyt on taas muutama päivä jäänyt kirjoitukset välistä. Tähän on tosin hyvä syy: PS4, eli Playstation 4…I know, shocking. Tai ainakin voisi olla shokeeraavaa, jos joku ei tietäisi, että rakastan videopelejä. Ja ei, se ei tee minusta 12-vuotiasta nörttiä. Tässä itseasiassa voisi korjata muutaman vääryyden…tai no ainakin laittaa muutaman faktan pöytään, joita ette ehkä vielä tienneet. Mutta tätä ennen hieman laajemmin syytä, miksi en ole tänne ehtinyt kirjoitella perjantain jälkeen. Hups. Eli viikonloppuna en halunnut kirjoitella, kun istuskelin sohvalla Ninnun kanssa. Maanantaina sain hakea pleikkarin pakettiautomaatista, nämä on muuten aivan mahtava keksintö. Sitten menikin alkuviikon illat säätäessä ja leikkiessä. Eilen en halunnut kirjoitella, koska en ole ehtinyt saamaan kuvia koneelle. Sen takia tässäkään postauksessa ei ole kuvia. Sori tästä. Joudutte lukemaan.
Nyt voi siirtyä toiseen blogiin, jos aamuväsymykseltään ei jaksa lukea tiukkaa tekstiä viihdeteollisuudesta. Playstation on itselle hyvin tärkeä osa elämää. Playstation 1 ilmestyi vuosi minun syntymän jälkeen ja sellainen on löytynyt kodista aina. Tai siis niin kauan, kun muistan. Nyt se on uusin eli neljäs malli. Elämä on ihanaa.
Kalleimpia elokuvia ovat Avatar (2009) – yli 500 miljoonaa dollaria ja Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (Pirates of the Caribbean: At World’s End, 2007) – 312 miljoonaa dollaria. Lähteenä Voicen artikkeli, joka on kirjoitettu 19.12.2009. Eli ei mitään uusinta tietoa, mutta saa nyt toimia vertailukohtana. Tähän voi vielä ottaa Hobitti trilogian tämän hetkisen budjetin wikipediasta, eli $561,000,000 (As of March 31, 2013). Hobitti trilogia on tehnyt Box Office-tuotoilla, eli käsitykseni mukaan elokuvateattereiden kautta, $1,854,347,568. Se on aikapaljon rahaa, 1,9 miljardia dollaria.
Sitten voidaan ottaa vertailuun kaikkien aikojen kallein, ja tuottavin, peli. Grand Theft Auto V. GTA V:n budjetti oli, WCCF Tech:in artikkelin mukaan, 265 miljoonaa, eli tässä ei päästä ihan kalleimpien elokuvien tasolle (tosin tiltin artikkeli väittää päinvastaista, en tiedä mitä uskoa: http://www.tilt.fi/uutiset/gta-v-kaikkien-aikojen-kallein-videopeli-budjetti-enemman-kuin-jattielokuvissa/), mutta kun ruvetaan puhumaan tuotoista, jää elokuvat nopeasti kakkoseksi. GTA V teki ensimmäisen 24 tunnin aikana 800 miljoonaa dollaria ja rikkoi miljardin dollarin myyntilukemat kolmessa päivässä. Tämä tekee siitä maailman nopeiten myyneen viihdetuotteen(?) ikinä.
Turha vähätellä peliteollisuutta. Tekeehän se nopeammin rahaa, kun elokuvat. Anywho, pelejä ei tehdä ns. lapsille. Suurin osa tehdyistä peleistä on tarkoitettu aikuisille, tai no yli 16-vuotialle. Ne ikärajat on siellä syystä, samoin kuin elokuvissa. En teistä tiedä, mutta minä sain ainakin kovat traumat, kun katoin Matrixin, juuri kun oli ilmestynyt DVD.lle. Vuosi taisi olla jotain 2000 ja se tekee minusta 7-vuotiaan. Tosi mukavaa, kun sain katsoa ja sitten en saanut nukuttua.
Samalla tavalla on peleissä, kaikki eivät ole mukavia hyppelypelejä, vaan jotkut pelit pelattua ahdistaa ja haluat halata itseäsi suihkussa muutaman tunnin. Hyvä peli saa sinut tuntemaan, samoin elokuvissa. Et luonnehtisi elokuvaa hyväksi, jos se ei aiheuttanut sinussa mitään tunnereaktiota.
Itse kaipaan kotiin Pleikkarini ääreen. Jotkut voivat luulla, että olen täysi nörtti, koska kirjoitan näin pelialasta ja sanon rakastavani pelaamista. Varmaan mieleen nousee finninaamainen teini, joka ei lähde huoneestaan pois, vaan pelaa päivät ja yöt. No näitä pelaajia löytyy, mutta ei hirveästi. Suurin osa pelaajista on minun kaltaisia kavereita, jotka tykkää illalla istahtaa sohvalle ja pelailla vähän. On vääryys luulla, että kaikki pelejä pelaavat henkilöt olisivat tällaisia no-life-ihmisiä. Meistä on moneksi. Sama, kun luulisi, että ihminen, joka tykkää hampurilaisista, olisi lihava eikä söisi muuta kun hampurilaisia.
Ehkä tämä on tarpeeksi saarnaamista, toivottavasti ei ruvennut ns. vituttamaan, vaan toivottavasti opitte enemmän peliteollisuuden merkityksestä. Suomi on kuitenkin melko iso maa peliteollisuudessa.
Tässä nyt oli myös mukana oma alkuviikkoni. Miten teidän viikkonne on alkanut?