Voin hyvin.

Aamulla oli todella vaikea nousta, ja makoilinkin vähän turhan pitkään väljyjen välissä. Paijailin tuota vaaleatukkaista kaunokaista vieressäni ja katselin, kun aurinko paistoi ikkunasta sisään. Sydänmeeni kiipesi suuri onnellisuuden tunne. En olisi halunnut nousta koko päivänä. Aika kuitenki vieri eteenpäin ja puhelimesta soi vuorotellen August Burns Redin Marianas Trenchin introa ja Sinatran New York, New Yorkia. Neljäs herätys oli merkkinä siitä, että saattaa tulla jo hieman kiire. Venyttelin hieman makoillen ja yritin saada voimaa raajoihini. Pussasin Ninan poskea ja nousin syömään aamiaista.

Pari leivän palaa naamaan ja pastat rasiaan. Työvaatteet reppuun. Laitoin kypäräni päähän ja hyppäsin laukku selässä hissiin. ”Tässähän tulee kiire”. Nopeasti juoksin alakerran kauppaan ja ostin askin tupakkia. Sytytin yhden palamaan samalla, kun hyppäsin pyörän selkään. Ehdinköhän töihin. Ajoin kurvista rantatietä kohti takarengas lukossa ja kumi käryten. Tänään on ihana aamu. Aurinko häikäisi Isla de Culon sillalla ja moikkailin paria tuttua naamaa. Luulin hetken jo myöhästyväni, mutta löysin puhtia polkea kovempaa. Tulin työpaikkani eteen jopa hieman etuajassa. Poltin vielä yhden tupakan ja vein pyörän talliin.

Vaatteet olen nyt vaihtanut ja juonut aamukahvit. Istun tässä aulassa ja kirjoitan teille tätä kirjoitusta. Minulla on hyvä olla. On onnellinen olo, ja kevät. Aurinko ja rakkaani saavat minut onnelliseksi. Voin hyvin.