Minä ja pelaaminen.

Samsung Note 3:n kamera on mahtava. Koska en kanna kameraa aina mukana.

Kaikille, jotka minut tuntevat tai ovat pidempään seuranneet minua blogin kautta tai muiden medioiden välityksellä, ei tule yllätyksenä, että nautin peleistä ja pelaamisesta. Videopelit ovat olleet elämässäni aina ja olen aina käyttänyt aikaa pelien ääressä.

Nuorempana pelasin hyvin paljon ja suuri osa vapaa-ajasta kului näytön edessä. Tuo oli aikaa, kun koulussa ei ollut niin mukavaa olla. Videopelit toivat minulle pakokeinon maailmasta. Keskityin pelaamiseen ja unohdin kaiken muun. Nykyään en pelaa läheskään yhtä paljon, enkä samoista syistä. Pelaaminen on muuttunut pakokeinosta rentoutumiseen.

Moni mieltää pelaamisen antisosiaaliseksi aktiviteetiksi ja joissakin tapauksissa tämä varmasti pitää paikkansa. Itse kuitenkin nautin eniten sosiaalisesta puolesta pelaamisessa. Pelaaminen on parhaimmillaan, kun pelaan kavereiden kanssa yhdessä. Välillä on mukavaa istua samalla sohvalla ja pelata saman konsolin välityksellä. Välillä on mukavaa pelata internetin välityksellä ja puhua skypen kautta. Molemmissa tilanteissa on tietenkin eri pelit kyseessä.

Itse pelaan tosiaan nykyään melko harvoin. Viikossa ei järkyttäviä tuntimääriä enää tule täyteen. Suurin osa pelaamisesta tapahtuu pleikkarin kautta ja osa tietokoneella. Pelaaminen on mukava tapa viettää osa vapaa-ajasta ja itselleni se on vuosien aikana tullut osaksi elämääni. Olen nörtti. Kirjoitan tästä aiheesta, tai aihetta sivuten luultavasti useamminkin, ja suhtautumisestani pelaamiseen varmasti joskus yksityiskohtaisemmin. Nyt kuitenkin menen syömään lounasta.