Pelkään pimeää. Olen pienestä pitäen pelännyt pimeää. En puhu nyt pimeydestä, että menen nukkumaan, enkä puhu kaupungin yöstä. En puhu siitä, että istun mökin terassilla yöllä ja katson pimeyteen. Sitä en pelkää. Pelkään pimeällä metsässä kävelyä, pimeitä pikkuteitä ja kujia. Pelkään, että en huomaa jos joku hyppää pimeästä eteeni.

Mistä mieleeni tuli puhua peloista? Katsoin juuri Sonic Highwaysin viimeisen jakson ylen areenasta. Suosittelen. Kyseisessä jaksossa puhuttiin pelosta, että levykaupat ja pienet levytysstudiot katoavat. Nykymaailmassa tätä tapahtuu liikaa. Stupidokin joutui lopettamaan. Samalla kuitenkin kehittyy mielenkiintoinen ilmiö, eli pop uppeja ilmestyy koko ajan enemmän, lisää pieniä liikkeitä avautuu. Ehkä tämä on vain luonnollista kiertokulkua. ”Vanhat” liikkeet sulkevat ovensa, että uusia voi ilmestyä tilalle. Tätä on tapahtunut vuosikaudet baarien ja yökerhojen keskuudessa. Pitäisikö pienien liikkeiden ottaa samanlainen asenne? Tekee aikansa juttuaan, sitten nimeää uudestaan liikkeen, maalaa seinät ja tekee samaa juttua toiselta kantilta. Voisi toimia.

Itse rakastan kaikkia pieniä liikkeitä. Niissä on tunnelmaa, tiedät kuka paikkaa pyörittää palautetta voi antaa suoraan päin naamaa. Voit viettää aikaa siellä, puhua asioista, sinua autetaan, koska myyjää oikeasti kiinnostaa. Ehkä tässä päästäänkin siihen avainasiaan: asiakaspalveluun. Suurissa liikkeissä ja ketjuissa asiakaspalvelu on yleensä hieman heikompaa, myyjiä ei välttämättä kiinnosta. Pienissä kaupoissa ja kahviloissa myyjä saattaa hyvinkin olla omistaja. Omistajaa taas yleensä kiinnostaa liikkeen meininki, kiinnostaa pitää vakioasiakkaita ja kiinnostaa auttaa. Asiakaspalvelu on kohdallaan.

Mikä teitä pelottaa? Hämähäkit. Mitkä ovat teidän suosikkiliikkeitä/kahviloita/keikkapaikkoja/baareja? Kertokaa ihmeessä! Omia suosikkeja: Brooklyn cafe & bakery, Pelago, Velobia, Keltainen jäänsärkijä, Filmihullut ja Tavastia. Noin muutaman sanoakseni.