Kun kasvan isoksi, minusta tulee…

Täällä töissä istuessa aina miettii, kuinka mukavaa olisi olla duunissa joka kiinnostaa. Tai edes opiskelemassa sellaiseen.

11841430814_457ec5884d.jpg

Tosiaan toimin nyt aulavartijana ja kiertelen tuuraamassa, kun muilla on vapaita. Tämä nyt on väliaikainen vaihtoehto, eikä tätä ole kestänyt kuin 5(?) kuukautta. Silti tähän hommaan kypsyy todella nopeasti ja päivä pilaantuu helposti, kun joku asiakas on huonolla päällä (lue: käyttäytyy kuin mulkku). Tämä vartijan homma kuitenkin on todella kaukana siitä mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Kulttuurialaa. Musiikkia. Elokuvia. Televisiota. Minulla ei ole ikinä ollut hirveästi väliä missä työskentelen. Tärkeintä on ollut hyvät työkaverit ja aihealueen kiinnostavuus. Tällä tarkoitan sitä, että en haluaisi työskennellä esim. kirkossa, koska uskonto ei kiinnosta minua mitenkään. Jos joku tuosta ottaa herneen nenään, voi vapautuneesti lähettää sähköpostia ja voimme sitä kautta väitellä asiasta. Asiaan.

Olin noin vuosi sitten tuotantoassistenttiharjoittelijana, long word, huh?, toisessa Suomen suurimmista musiikkitapahtumien järjestystoimistoista. Toi oli upeat 3kk, palkatonta harjoittelua, mutta opin hyvin mitä tapahtumatuotanto on käytännössä. Tästä sainkin hyvän potkun perseelle ja varmistuin siitä, että tuotanto olisi sitä, mitä olisi mukava tehdä, kun kasvan isoksi. Eli hain viime vuonna opiskelemaan kulttuurituottajaksi Humakiin ja Metropoliaan. Ei napannut. Tänä vuonna siis uudestaan noihin ja lisäksi haen Taikiin opiskelemaan elokuva- ja tv-tuotantoa. Luultavasti vielä medianomin linjalle haen. Näiden lisäksi olen miettinyt muitakin mahdollisia opiskelumahdollisuuksia…ja samalla etsinyt mukavampia työpaikkoja.

Yhden asian olen kuitenkin oppinut tässä vartijan työssä. Toimistossa istuminen voi olla ihan jees. Lukiossa vielä mietin, että en todellakaan halua istua toimistossa päiviäni, mutta harjoittelussa ja tälläisissa auloissa istuessa on kyseinen ennakkoluulo tylsistä toimistoista vähän karissut. Suuri osa tuollaisesta luovasta työstä tehdään kuitenkin läppärin ääressä, yleensä toimistossa.

Otan mielellään vastaan lisää ehdotuksia mahdollisista opiskelupaikoista/-linjoista ja tietenkin töitäkin saa tarjota :D. Samalla kiinnostaisi kuulla mistä te lukijat ansaitsette leipänne ja mikä on teidän todellinen intohimonne. Kirjoitelkaa niitä kommentteja.

11841792606_766539b10f.jpg

Tässä vielä pyöräilykenkäni. Ei mulla muuta.

Suhteet Oma elämä Opiskelu Työ

Between a sweaty place and a rock

11796998164_64f7cfa92a.jpg

Nyt on sitten neljä salipäivää takana. Tänään onkin puolestaan hyvin ansaittu lepopäivä.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina oltiin Ninnun kanssa treenailemassa kahdestaan. Noina päivinä olikin molemmilla yksi hyvä ja kaksi vähän huonompaa treeniä. Aina ei vaan suju. Lauantain treeni oli itselläni paras ja ihan hyvään jumiin saatiin kyllä paikat.

Sunnuntaina mentiinkin mutsille syömään. Nam, äidin kotiruokaa. Kyllä kelpaa. Mutsi oli tehnyt kanaa ja riisiä. Pienenä ei ollut mitään väliä miten kana ja riisi oltiin tehty, mutta se oli aina lempparia. Ja tämä mutsin uunikana on vieläkin parhaita kotiruokia, mitä tiedän. Voisin muuten joku päivä tehdä tästä ”how-to”-ohjeen tänne. Kiinnostaako?

Siitä sitten päästiin lopulta kotiin parin viinilasin jälkeen. Systeri ajoin meidät kotiovelle samalla, kun lähti faijaa moikkaamaan. Mun systerin seura vaihtui ninnun siskoon (ja yhteen kaveriin), kun ninnu päätti, että nyt on hyvä lähteä bailaamaan! No istuskeltiin meillä sitten vähän aikaa, kun minä otin pari lasia viiniä ja muut vähän enemmän. Päätin siis jo päivällä, etten lähde ulos. Lopulta nämä sankarit lähtivät Tigeriin… Why… ja pitivät siellä hauskaa tyttöporukalla.

11805289424_5dde5b7581.jpg

And then came Monday… Ninnu makoili mukavasti eilisen krapulan kourissa kotona ja minä lähdin tekemään ”pienen” salitreenin. Koska tänään on hyvä pitää välipäivä ja maata duunin jälkeen kotona. Noh, niinkun voi arvata: kevyt treeni-idea muuttui nopeasti tappotreeniksi. Typical… Hiki virtasi ja seisomaan oli vaikea päästä, kun maahan oli päässyt rojahtamaan.

Nyt istun duunissa ja, ai perkele, kun osaa perse olla kipeä! Onneksi on pehmustettu tuoli, eikä tartte mihinkään liikkua. Miten teidän viikonloppu meni?

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys