Nyt kun olen irtisanoutunut, olen ehtinyt miettiä, mitä toivoisin seuraavalta työpaikaltani. Vielä ei ole aivan selvää, mitä edes haluaisin tehdä, eli suuntaanko opiskelemaan uudelle alalle vai jatkanko nykyisellä. Tämä ei kuitenkaan ole loppupeleissä edes järin olennaista, sillä olen oppinut, että pelkästään työpaikalla on iso vaikutus siihen, miten työssä viihtyy.

Minä kaipaan vaihtelua. Vaikka vakaa työpaikka onkin mahtava asia, ei se vakaa työpaikka saa tarkoittaa kaavamaista työtä. Opin kaavat nopeasti ja suoriudun työssäni tehokkaasti ja vikkelästi muutaman kerran jälkeen, sekä pystyn pyörittelemään useampaa asiaa samaan aikaan. Kaavamainen, ”hauki on kala” -tyyppinen työ ei ole minun juttuni. Tarvitsen haasteita ja vaihtelua. Esimerkiksi tällä viikolla minulla oli kivoin työpäivä hetkeen: Se ei sisältänyt oikeastaan yhtään tavallista työtäni, vaan olin mukana järjestelmän käyttöönotossa, jolloin ohjasin työkavereitani ja pidin yhteyttä järjestelmän tarjoajaan sekä selvitin virheitä. Kivaa! Voitte uskoa, että loppupäivät tällä viikolla menikin sitten haukotellessa.

Toivoisin joustavuutta ja ehkä jopa etätyömahdollisuutta. Esittelyssä mainittujen mielenterveyssairauksien lisäksi minulla on fyysisinä kavereina sellaiset vaivat kuin IBS (ärtyvän suolen oireyhtymä) ja endometrioosi, jotka aiheuttavat kipuja ja suolisto-ongelmia. Nämä saattavat alkaa kesken päivää, joten olisi hyvä, jos pystyisin tekemään loppupäivän kotoa käsin (jolloin rakas ystäväni vessa on helposti saavutettavissa) eikä minun tarvitsisi aina hakeutua työterveyshoitajalle hakemaan sairaslomalappusta, tai pahimmassa tapauksessa tehdä ylimääräisiä tunteja tai menettää palkkaa. Myös toisaalta pahan ahdistuksen kanssa pystyisin työskentelemään kotoa käsin, mutta ihmisten ympäröimänä se on hankalaa – kotona kukaan ei välitä, jos vollotan töitä tehdessä, työpaikalla se on hieman ongelmallista. Mutta ennen kaikkea toivoisin joustavuutta työnantajan osalta.

Kunnon työvälineet. Olisi hienoa, jos työpöytä olisi ergonominen, tietokone ei yli kymmenen vuoden takaa ja järjestelmät eivät olisi kömpelöitä. Kuulostaa pieneltä jutulta, mutta niin monessa yrityksessä kyllä joku näistä kolmesta tökkää. Pahimmillaan kaikki kolme. Tälläkin hetkellä alaselkäni on jumissa, kun työpöytä on epäergonominen eikä millään lailla säädettävä. Sähköpöytä, mitä luksusta se olisikaan!

Hyvät kulkuyhteydet. Meillä on auto, jota voin käyttää, mutta olisi hienoa, jos työpaikalle pääsisi julkisella kulkuvälineellä helposti. Tai vaikka kävellen! Ei tarvitsisi pelätä, jos auto hajoaa tai ei käynnisty, sillä töihin pääsisi muullakin kulkuvälineellä. Lisäksi onhan tuo yksin autossa ajeleminen vähän turhaa touhua.

Kansainvälisyys. Suomessa työskennellessä toki herkästi työpaikka kuin työpaikka on melko homogeeninen, eli vaaleat suomenkieliset suomalaiset ovat isoin osa henkilöstöä ja monesti jopa asiakkaita. Kaipaan kuitenkin kansainvälistä ympäristöä, jossa pääsen puhumaan eri kielillä ja harjoittelemaan kulttuurituntemusta. Yleensä kansainvälinen ympäristö takaa enemmän ongelmia ratkaistaviksi, ja ongelmanratkaisu on minulle eräänlainen työelämän suola.

Työntekijöiden arvostusta. Paljon on hyviä esihenkilöitä, ja heitä pitääkin arvostaa, mutta toivoisin, että yritys yleisesti arvostaisi työntekijöitään. Ei niin, että onnistumisista kehutaan toimitusjohtajaa tai muuta johtajaa, vaan että selkeästi kerrottaisiin, että työntekijät ovat ne, jotka pitävät firman pystyssä ja ovat auttaneet onnistumaan. Ei mikään yritys menesty pelkillä johtajilla.

Tässä nyt muutamia asioita, joita toivoisin tulevaisuuden työpaikaltani. Se, löydänkö juuri sellaista, onkin sitten toinen asia. Mitkä ovat muiden toiveet työpaikaltaan?

Kuva