Työelämää Hollannissa

2018-08-24 12.56.53 1.jpg

Nyt on viimeisetkin lomapäivät lusittu, ja töiden paluun kunniaksi ajattelin hiukan pohtia työelämää Hollannissa. Eksyin facebookin kautta lukemaan uutisen, jossa oli ihan mielenkiintoista informaatiota. Artikkelin mukaan hollantilaisilla on hyvä tasapaino töiden ja vapaa-ajan välillä. Tämä on mielestäni suurimmaksi osaksi totta, mutta ei kuitenkaan niin mustavalkoista kuin mitä annetaan ymmärtää.

Oman kokemukseni mukaan etenkin ylitöiden tekeminen on yleistä, mutta tunteja ei välttämättä kirjata mihinkään ylös. Ylitöitä tehdään ja ylimääräiset tunnit otetaan takaisin niin, että joskus lähtee aiemmin töistä kotiin tai pitää vaikka iltapäivän kokonaan vapaata. Ja kun niitä tunteja ei mihinkään virallisesti kirjata, niin ei ne päädy tutkimusdataankaan. Mutta veikkaisin että tätä harrastetaan kyllä muuallakin kuin Hollannissa.

Toisaalta työpaikat Hollannissa ovat mielestäni joustavampia viikkotuntien ja niiden toteutuksen suhteen. Usein perheenlisäyksen johdosta vanhemmat alkavat tekemään lyhennettyä viikkoa. Tämä on ihan laissa määrätty asia, eli jos haluaa alkaa tekemään nelipäiväistä viikkoa, se on ihan okei ja tietyn ajan kuluttua (olikohan nyt pari vuotta – jotakin siihen suuntaan) saa sitten palata tekemään täyttä viikkoa ja saada sen mukaista palkkaa. Eli perheenlisäyksen myötä ei tarvitse luopua kokoaikaisesta työsopimuksesta lopullisesti. Otan nyt esimerkiksi meidän tiimin, johon kuluu yhteensä 14 henkilöä. Seitsemän tekee kokonaista 40h viikkoa (palaan noihin viikkotunteihin hiukan myöhemmin) ja toiset seitsemän lyhyemää viikkoa. Lyhyet viikot eroavat vielä toisistaan, ja viikkotunteja kertyy kaikkea 22 ja 32 tunnin väliltä. Osa ovat pienten lasten vanhempia, osa haluavat muuten vain tehdä vähemmän töitä, ja osa on siirtymävaiheessa kohti eläkepäiviä. Minulla on myös ystäviä, joilla on 36 tunnin sopimus, mutta käytännössä he tekevät joka toinen viikko täyden viikon, ja joka toinen viikko nelipäiväisen viikon.

 2018-08-24 12.56.52 1 (1).jpg

Lomia kertyy suurin piirtein saman verran kuin Suomessakin – mutta yhdellä aika merkittävällä erolla. Monet työnantajat tarjoavat työntekijöilleen työsopimuksessa lisää lomapäiviä ns. “ATV-days” muodossa. Viikottainen työaika on virallisesti 38 tuntia, mutta todellisuudessa töitä tehdäänkin tuo aiemmin mainittu 40 tuntia viikossa. Tällöin kuukaudessa tekee “ylitöitä” standardina sen verran, että ansaitsee yhden lomapäivän per kuukausi lisää. Alkuun tämä vaikutti hiukan oudolta, mutta nykyään olen tähän enemmän kuin tyytyväinen.

Palkkatasosta Hollannissa minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta oman fiiliksen mukaan aika samoissa liikutaan kuin Suomessa, mutta täällä esimerkiksi asuminen taas on halvempaa. Poikkeuksena kuitenkin Amsterdam ja muut isot kaupungit, missä asuminen on todella kallista (Amsterdamissa hinnat ovat aivan pilvissä!). Osa työnantajista tarjoaa myös “13. kuukauden palkan”. Kyseessä on kerran vuodessa maksettava bonus, joka on tietty prosentti vuosituloista ja johon vaikuttaa myös koko vuoden aikana tehdyt työpäivät vs. kaikki kalenterivuoden työpäivät.

Suurimmat erot työelämässä ovat siis sopimuksiin liittyviä, eikä niinkään päivittäiseen työskentelyyn vaikuttavia asioita. Tavalliseen työpäiväänkin kuuluu tietysti eroavaisuuksia Suomeen verrattuna. Esimerkiksi kokoustaminen ja päätöksenteko hoituvat täällä erilailla kuin Suomessa, mutta voisin palata noihin ”arkisempiin” eroihin erillisessä postauksessa 🙂

2018-08-24 12.56.49 2.jpg

Työ ja raha Työ

Finland calling!

video viime kesän Suomen reissulta

20150927_075358.jpg

Loppuviikosta alkaa taas Suomi-loma! Suunnitelmissa on suunnata ensin pohjoiseen sukuloimaan ja sitten Helsinkiin perheen ja kavereiden luokse. Sääennuste näytää lupaavalta sekin, joten olen todella innoissani tästä lomasta.

Näihiin Suomi-matkoihin liittyy aina kaikenlaisia, hiukan ristiriitaisiakin, tunteita. On tietenkin aina ihanaa tulla käymään Suomessa, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, kuljeskella pitkin Helsingin katuja, ulkoilla puhtaassa luonnossa ja käydä testaamassa uusia kahviloita ja ravintoloita. Mutta toisaalta mukana roikkuu aina se pieni ahdistus. Vaikka loma olisi kuinka pitkä, aika ei koskaan riitä kaikkeen mihin haluaisi. Aina jää joku ihana ihminen tapaamatta, aikataulut eivät kohtaa, suunnitelmat muuttuu. Sitten pitäisi vielä yrittää ihan vain nauttia siitä lomasta, eikä vain juosta paikasta ja tapaamisesta toiseen.

Mutta onneksi me käymme Suomessa kuitenkin suhteellisen usein, joten aina voi tuudittautua siihen ajatukseen että kohtahan me kuitenkin tullaan uudestaan Suomeen. Ja kyllä ne ystävät siellä meitä odottaa, vaikkei joka kerta ehdittäisikään nähdä.

Mutta siis olen ihan super innoissani nyt tästä reissusta, en millään jaksaisi enää odottaa, vaikka ei tässä enää muutamaa päivää kauemmin mene. Vihdoinkin pääsee kunnon saunaan! Ja syömään Suomi-herkkuja, ai että!

imageedit_2_2804238069.jpg

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat