Uskomatonta, mutta totta!

 

Siinä se nyt nousee. Päivä päivältä alan itsekkin uskoa enemmän siihen että MEILLE TULEE KOTI! Mieletöntä. Uskomatonta. Parhautta.

Yli vuoden päivät on koitettu asioita järjestellä. Tehdä mahdoton projekti mahdolliseksi.  Nyt tuntuu siltä, että olemme jo loppusuoralla, vaikka itse talonrakennus onkin vasta aluillaan. Todistamme maailmalle ja pankille, että mahdottomasta tuli mahdollista. Vielä löytyi tästä maailmasta ihania ihmisiä, yritysjohtajia, joilla on sydän kohdillaan. Nämä yritykset ovat mahdollistaneet sen että meidän perhe saa oman, puhtaan kodin ja ehkä joskus vielä selviää velkataakastaan jonka koettelemus jätti jälkeensä. Nyt siihen on mahdollisuus.

Useamman kuukauden olin yhteydessä eri alan toimijoihin, josko he voisivat meitä tässä projektissa auttaa. Sähköposteja toinen toisensa perään, jotta tavoittaisimme yritysten päättäjiä, mahdollisia hyväntekijöitä. Suurinpaan osaan viesteistä ei reagoitu ja osalla lahjoituskohteet valittu etukäteen rajatuksi. Paljon turhia  toiveikkaita päiviä, että joku vastaisi auttavansa. Viimeisimpänä ja tärkeimpänä mielessä kuitenkin ne viestit, joissa joku vastasi auttavansa! Mieletön fiilis on saada askel askeleelta tätä suurta palapeliä koottua kasaan, jotta saadaan kaikki tarvittavat rakennustarvikkeet kasaan.

Näiden jo luvattujen rakennustarvikkeiden ja niistä koituvien säästöjen pohjalta saimme lopulta budjetin, joilla saimme pankin vakuuttuneeksi siitä, että pienempikin laina, sellainen laina josta olisi vielä mahdollista selvitä, riittää siihen että saamme talon pystyyn. Saimme lopulta lainan, jolla saamme osan kustannuksista katettua, mutta tiukoin ehdoin. Erittäin tiukat ehdot ja olo on kohtelusta kuin paatuneella rikollisella, mutta vaihtoehdot olivat ota tai jätä. Nilkkapantaa ei sentään asennettu, joten päätimme ottaa. Pankkineiti muisti vielä lainan allekirjoitustilaisuudessakin mainita omista epäilyksistään siitä ettei taloa saada tuolla summalla kokoon. Nyt uskon, ainakin todella toivon että hän on väärässä. Tulisilla hiilillä tässä saa elellä vielä pitkään, jotta projekti loppuun asti saadaan, mutta nyt siellä hiilillä voi pomppia jo iloisemmalla mielellä.

Paljon vielä puuttuu, mutta nyt uskon siihen että asiat järjestyy loppuun asti.

Joku päivä, toivottavasti kaunis sellainen, talo on kokonaisuudessaan valmis.

 

XOXO Äiti kuittaa ja menee valmistautumaan tohtorille lähtöön.