Seinähullut sairastajat
Seinät kaatuu!
Nyt on viikon päivät vietetty sisätiloissa sairastaen koko teletappimaan väki. Kuumetta, limaa, yskää, hammassärkyä ja lihakset huutaa hoosiannaa – ei naurata ei. Seinähulluksi muuttuu hyvin äkkiä. Ainut positiivinen asia on se, että kaikki sairastaa samaan aikaan – nyt kaikki jaksaa katsoa seitsemän Mikki Hiiren kerhotaloa tai Ryhmä Hauta päivässä, ja pelata Franklin kilpikonna tietokonepeliä monta tuntia putkeen ( tai katsoa vierestä kun Äiti pelaa).
Ei noi pienet kääpiöt sentään ole ihan pelkkiä vuodepotilaita olleet viikkoa, joten on tässä saanut käyttää vähäisiä aivonystyröitä keksiäkseen jotain muutakin rauhallista puuhaa kuin telkkarin tuijotus ja kirjojen plärääminen. Ollaan muovailtu, piirretty, väritetty, tehty palapelejä, pelattu tietovisaa ja montaa muuta peliä, tehty hamahelmillä, pujoteltu kaulakoruja, rakennettu legolinnoja, pikkulego linnoja, megablogsi linnoja, liimailtu tarroja tarravihkoon, leikitty muumitalolla, pikku eläimillä, autoilla jne. jne. jne. Viikon pelastus on kyllä ollut meidän autotalli, jonka suuren sukumme joulua varten siivosin ja sisustin kuntoon – nyt siellä on meidän toinen olohuone, joka on sisustettu tavaroilla, joita olemme uutta kotia varten jo kasaan haalineet. Siellä on lasten kaikki joululahja ja hope yhdistykseltä saadut lelut odottamassa puhdasta kotia, joten pääsemme onneksi aina osan päivää kuluttamaan siellä toisia seiniä katselemassa. Muuten Urbaanin sanakirjan kuvaus seinähullusta olisi ihan kirjaimellisesti kirjoitettu tästä Äidistä. Onneksi ei nyt ihan vielä – katellaan viikon päästä jos tauti ei laannu.
”Seinähullu tarkoittaa todella pahsti mieleltään järkkynyttä, ympäristölleen vaarallista ihmistä. Sanonta tulee ajalta, jolloin todella hullut eli mielisairaat saatettiin kahlita seinälle roikkumaan, jotta he eivät voineet vahingoittaa itseään tai muita.”
toinen kuvaus Urbaanista sanakirjasta sanalle Seinähullu kuuluu näin:
”Seinähullu on henkilö joka pitäen kiinni kahvattomasta, paljaasta liiterin etuseinästä, kun lumet ovat pudonneet katon etupuolelta, pyrkii estämään liiterin kaatumisen taaksepäin.”
Kosto kaikista vuosista
Seinähullun määritelmät saattaisi jo melkein kuvata tätä Äitiä, mikäli en olisi buranan & panadolin yhdistelmän voimin jaksanut lähteä kostamaan melkein viikon seinien tuijottelua Barona Areenalle Espooseen perjantaina. Perjantai aamuna kroppa sanoi jyrkän ei sille, että illalla kuunneltaisiin teinivuosien (ja nykyistenkin) suosikkibändin kostoa kaikista vuosista, mutta mieli voitti kropan 6-0. Hitsi vie – näitä lippuja sitten koitettiin saada silloin kissojen ja koirien kanssa, neljän tietokoneen voimin heti lipunmyynnin auettua, ensin varsinaiseen konserttiin lauantaille ja niiden mentyä verkkosivujen kaatumisen vuoksi sivu suun, perjantaina järjestettyyn lisäkonserttiin – joten niitä EI VOINUT jättää käyttämättä.
Eikä muuten kaduta yhtään että lähdin – oli meinaa niin hieno keikka Apulannalta, että 2,5 tuntia meni fiilistellen aivan liian nopeasti. Olisin mielelläni kyllä kuunnellut vielä monen moista biisiä lisää – etenkin Reunalla biisin uupuminen soittolistalta hiukan jäi harmittamaan. Mutta ISO KIITOS Tonille, Sipelle, muille bändin pojille ja tietysti Temoselle joka teki vierailullaan keikasta entistä hienomman. Keikan piti alkaa klo 20.00, mutta ilmoittivat sitten että ovat 10min myöhässä – pahus. Yllätys oli suuri kun bändi ihan oikeasti aloitti heti ilmoitettuna ajankohtana – ennenkuulumatonta! Ainut miinus oli Barona Areenan, ei niin loistavat järjestelyt jengin sisään ja ulos saattamiseksi.
Tässä ainut kuva, jonka kerkesin keikalta saada kun minun UUDESTA samsung Galaxy S3 puhelimesta loppui jälleen akku – johan se pari tuntia kestikin.
Nyt on kaikki teletapit kirjaimellisesti ryömineet Maailman parhaan putkimiehen johdolla (johtaja kyllä käveli) sänkyihinsä ja flunssaisen äänen takia typistetyn konsertin saattelemana sammahtaneet unten maille, joten nyt tämä Äiti kuittaa ja menee nauttimaan tästä hetken hiljaisuudesta ennen kuin yöllinen sairastupa aukeaa!