Welcome home – osa 2
”Sirpa kävi suihkussa viikoittain, ihottuman selkään sieltä sai. Seinän pilkut homeeksi paljastui…” Arttu Wiskarin sanat tiivistävät seuraavat ajatukseni. (Niille jotka eivät jaksa koko maratonia lukea.)
”Koti on siellä missä sydän on”, kuten tunnettu sanontakin kuuluu. Wikipedian mukaan koti on paikka jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat. Mtv3:n kanavalla etsitään Suomen kauneinta kotia.
Kodilla on suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin. Kodin merkitys itselle on korostunut nyt, kun on uhka, ettei omaa kotia kohta enää ole. Olisi optimistista ajatella, että koti on siellä missä sydän on, mutta tietysti olisi myös kiva, että olisi olemassa ihan konkreettisesti paikka, jota jatkossakin voisi kutsua kodiksi.
Teletappimaa, talo, koti, jossa nyt asumme, ei välttämättä ole Suomen kaunein koti, mutta tärkeä paikka meille, talon asukkaille. Olemme mieheni, Maailman parhaan putkimiehen kanssa asuttaneet tätä, entistä hoivakoti Humalaa, nykyistä Teletappimaata jo 10 vuoden ajan. Lapsemme Nörtti ja Gangsteri ovat asuttaneet taloa jo yli 3,5 vuotta ja uusinkin asukki, Pikkubroidi, neljän kuukauden päästä kaksi kokonaista kalenterivuotta. Lapsille talo on ainoa paikka, jonka he ovat koskaan kotina tunteneet. Positiivisena ihmisenä voisin ajatella että vaikka meidän kotimme ei olekaan uusimman sisustuslehden kannesta, niin meidän kodissa on sellainen asia, jota ei kaikista kodeista löydykään – nimittäin voimakas maakellarin tuoksu. Vieraiden ei tarvitse pelätä, että pukisivat kahtena kertana peräkkäin meille tullessaan vahingossa samat vaatteet, koska vaatteita haistelemalla voi muistaa mitä edellisellä kyläreissulla päällään piti. Olisihan se kovin noloa esitellä kahteen otteeseen samoja merkkivaatteita samoille naamoille. Tästä uniikista (tai ei oikeastaan kovinkaan uniikista) tuoksusta saamme kiittää talon vallannutta hometta.
Home – Ihana – Home!
Olisihan meidän ehkä pitänyt havahtua asiaan jo aiemmin, talossa kun on haissut tunkkaiselle pidempään. On kuitenkin helpompi alitajuisesti sulkea silmänsä asialta – se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Olen itse rampannut lääkärissä vuosien varrella milloin minkäkin selittämättömän vaivan takia, ainakin sen verran paljon ettei Ystävämme Vakuutusyhtiö myöntänyt keväällä sairasvakuutusta. Kesällä aloin heräilemään öisin siihen etten saa henkeä ja taka-alalle siirretystä ajatuksesta, että talomme olisi homeessa, tuli totta. Googlasin homeen aiheuttamia oireita (Juu, tiedän. Google on ainoa oikea paikka etsiä luotettavaa tietoa ja keskustelupalstoilta löytyvät parhaat lääkärit.) ja löysinkin home-oire kotitestin. Kaikki vuosien selittämättömät oireet löytyivät listalta – ja tietysti ne oireet listalta joita ei vielä ollut, alkoivat vaivata välittömästi. Tietenkin on hyvä, että syy oireilulle löytyi, mutta syyn seuraus ei sitten niin miellyttänytkään.
Kesän lopulla selvisi, että saadaksemme talostamme turvallisen paikan asua, joutuisimme remontoimaan niin perustukset, lattiat, katon kuin suurimman osan seinistä. Positiivisesti ajateltuna voisimme säilyttää talon päätyseinän ja osan pidemmistä seinistä. Remontoimisen kustannukset nousisivat melkoisen huimiksi – eikä tietenkään takuita ongelman poistumiseksi olisi, sillä tällä ainoalla säilytettävällä osuudella on ollut kaksi vesivahinkoa aiemmin. (Toinen tietysti pari viikkoa ennen Nörtin ja Gangsterin syntymää – tulipahan tehokkaasti uusittua keittiö, lattia, katto ja seinäpinnat talonpuolikkaasta valmiiksi uusia asukkaita varten.)
Päätimme yhteistuumin Maailman parhaan putkimiehen kanssa, että emme uskalla lähteä remontoimaan. Rakennamme tontillemme uuden talon, jonka jälkeen puramme vanhan pois. Yksinkertaista, eikö? Me kun olemme kuuliaisina kansalaisina maksaneet vuosia kovat vakuutusmaksut, jotta ei niin arvokas omaisuutemme olisi turvattu. Laajin mahdollinen kotivakuutus, kaikilla mahdollisilla lisäturvilla ei auttanut sekään. Ystävämme Vakuutusyhtiö päätti, että korvattavaksi ei kuulu senttiäkään. Ei talosta eikä irtaimistosta, jonka joudumme lähes koko laajuudessaan uusimaan. Yksinkertainen taloprojekti muuttui ei-niin-yksinkertaiseksi taloprojektiksi – lainaakin kun on tästä Teletappimaasta melkoisesti maksamatta, joten lisälainan saanti on ongelmallista. Pysymme silti suunnitelmassa ja aiomme päättäväisesti rakentaa itsellemme uuden, puhtaan kodin, jossa on turvallista asua. Teemme sen sitten hiukan suuremman mutkan kautta.
Blogissani voit seurata Rämäpäiden perheen kommelluksia epätoivoisen rakennusprojektin keskellä. Miten rakennetaan uusi talo kun budjetti on alle puolet normaalin rakennusprojektin kustannuksista? Mistä saadaan edes se puolet normaalin rakennusprojektin kustannuksista kasaan? Miten päivän tunnit riittävät asioiden hoitamiseen, kun kotona vastassa on kaksi pahasti uhmaikäistä lasta, Nörtti & Gangsteri, sekä heidän erittäin omapäinen pikkuveli, Pikkubroidi? Miten Maailman parhaan putkimiehen aika venyy uuden yrityksen pyöritykseen, talon rakennukseen ja isänä olemiseen? Miten selviytyä lasten kanssa tulevista muutoksista, kun Gangsteri kierii melkein tunnin lattialla pelkästään siitä järkytyksestä, jonka verhojen vaihto aiheuttaa? Eiköhän kaikesta selvitä, vaikka sitten mutkien kautta. Nörtti & Gangsteri kuitenkin auttavat näissäkin murheissa: ”Älä huoli Äiti, voit ottaa uutta taloa varten rahat meidän säästöpossuista!”
Ja hyvinhän tämä aikakin näyttää riittävän tämän kirjoittamiseenkin – ei lapset keksineet muuta sillä aikaan kuin riisua itsensä nakupelleiksi ja leimata itsensä täyteen Spiderman leimoja. Piste!
Äiti kuittaa!
