Heippa taas.

Tänään aion pohdiskella omaa hyvinvointiani. Olen aina ollut liikkunnallinen ja luonteeltani sellainen joka haluaa tehdä jotain kokoajan. Loppuraskausaikana en oikein jaksanut enää liiemmin kuntoilla, mitä nyt koiran kanssa pakolliset ulkolenkit. Ja nyt tietenkin pienen kanssa alkuaikana otettiin rauhallisesti kotona. Viimein kun uskaltui ulos lenkeillemään (ja muutenkin ihmisten ilmoille) niin olo kummasti parani. Olemme pyrkineet tekemään noin tunnin lenkkejä päivittäin, joskus pidempiä joskus lyhyempiä. Pääsee oma pääkoppa tuulettumaan ja samalla saadaan koiran kanssa liikuntaa sekä pienokainen tietenkin hyvät päikkärit. Nyt aloitimme myös tanssitunnit vauvan kanssa! Molemmat olemme näistä kovin tykänneet. Joskus teen kotona jotain pientä lihaskuntotreeniä, mutta en vielä kovin rankkoja settejä.

Alussa minulla ei ollut mitään paineita painon suhteen. Täytyy syödä ja juoda hyvin, että imetys sujuu. Joulukin siinä tietenkin, joten syöty on ihan kunnolla. Jätin kylläkin ruokavaliosta pois vauvan mahakipujen takia maidon, kahvin, suklaan, kananmunan..en ihan orjallisesti mutta melkein kokonaan. Nyt vuodenvaihteessa sitten ajattelin että kyllähän tästä muutaman kilon saisi vielä pudottaa. Pari kiloa on tainnutkin lähteä, mutta vatsaröllykkä ei ole kyllä juurikaan pienentynyt. Tärkeintä  on kuitenkin että imetys jatkuu, vaikka niitä kiloja saisikin sitten tässä tovin vielä katsella. Tämä on taas näitä oman pään sisällä käytyjä kamppailuja. Täytyy antaa itselle aikaa. 

Tämä ajananto itselle ja asioiden järjestymiselle onkin tässä äitiyden alkutaipaleella muodostunut tärkeäksi. Halusin olla heti täydellinen ja rakastava äiti, joka vain leijailee vauvakuplassa. Niin kun ei sitten käynytkään, sitä alkoi syyllistämään itseään. ”Anna itsellesi aikaa”, kaikkialla sanottiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki me äidit (ja ihmiset ylipäätänsä) olemme toki erilaisia. Kukin kulkee oman polkunsa ja elää omanlaistansa elämää. Kuten aiemmin kirjoitin, olen kuitenkin nyt jo pystynyt enemmän nauttimaan vauva-arjesta ja yhdessä tekemisestä. 

Olen jo pitkään ollut kiinnostunut mindfulnessista ja meditaatiosta. Olen harrastanut joogaa ja pilatesta sekä myös käynyt muutamia kursseja erilaisiin mielenhallinta tekniikkoihin liittyen. Aina silloin kuin näitä tulee harjoitettua säännöllisesti, tekniikat toimivat ja olo on helpompi. Sitten jossain välissä tapahtuu `repsahdus` ja tuntuu että palaa taas alkuviivalle. Mikähän siinäkin on niin vaikeaa? Tiedän varsin hyvin että nämä tekniikat toimivat, mutta silti tuntuu haasteelliselta valjastaa ne jokapäiväiseen käyttöön. Mieltäkin voi harjoittaa, joten kyllä se mahdollista on. Mikään ei tietenkään tapahdu sormia napsauttamalla.. eihän habakaan kasva yhdellä salilla käynnillä. Joten taas tarvitaan kärsivällisyyttä. Voisikohan sitä ostaa jostain? 🙂 

Tällä hetkellä siis oman hyvinnoinnin kannalta tärkeitä ja työstettäviä asioita ovat säännöllinen liikunta ja mindfulness-harjoitukset. Toki pinnallisesti katsottuna myös kauneus ja kauniit asiat saavat hyvän mielen. Nämä eivät ole listani kärjessä, mutta pyrin pitämään itsestäni huolta ja pitämään ulkonäköni suhteellisen normaalina. En juurikaan meikkaa enää (ellei ole jokin erikoistilanne) ja vaatteet ovat peruslinjaa. Ensi viikolla yritän selviytyä kampaajalle ja ehkä laittamaan ripset ja kulmat. Kyllä sitä peilistä mieluumin katsoo itseään kun siellä on ihminen eikä räjähtänyt finninaamainen peikkoäiti. 

Tänään fiilikset siis ovat hyvät ja kirjoitukseni innoittamana taidankin lähteä tästä koiran kanssa lenkille. Mies on kotona joten hän katsoo (nukkuvaa) lasta. Lenkkarit jalkaan, hyvät musat soimaan ja eikun menoksi. 

Oikein hyvinvoivaa ja liikunnallista viikkoa kaikille!