Väsyneen äidin vauva-arkea

Moikka!

Aloitetaan kirjoittamalla siitä olennaisimmasta eli elämästä vauvan kanssa. 

Meidän ihanuus syntyi loppuvuodesta 2017. Raskaus meni hyvin, mitä nyt loppuraskaudesta elo alkoi olla tuskaisaa ja raskausdiapetes aiheutti oman seurantansa. Synnytys meni kaikenkaikkiaan ihan ok. Viimein kuin saimme pienen tyttömme maailmaan ja hän katsoi minua suurilla silmillään olo oli uskomaton. Tuliko tämä pieni ihminen minun sisältäni? Olo oli helpottunut, onnellinen ja väsynyt. Jälkikäteen tuli hieman komplikaatioita ja menetin paljon verta. Jouduin nukutuksessa tehtävään kaavintaan. Tämän jälkeen pääsin takaisin perhehuoneeseen mieheni ja lapseni luokse. Olo oli todella heikko ensimmäiset päivät, makasin vain sängyssä. Pikkuhiljaa olo alkoi kuitenkin parantua ja pääsimme muutaman päivän päästä kotiin.  

Mielialani oli alusta asti ailahtelevainen. Minun pitäisi olla onnen kukkuloilla, olen juuri synnyttänyt uuden ihanan ihmisen maailmaan. Jotenkin oloni oli kuitenkin apea ja omituinen. Vanhempani olivat luonamme auttamassa ja heillä tuli kiukuteltua kuin teininä konsanaan. Vielä muutama viikko synnytyksen jälkeen hemoglobiinini oli todella alhainen, ei ihme että väsytti ja pyörrytti. Söin lisärautaa ja pikkuhiljaa arvot alkoivat nousta. Alku sujui kuin pienessä usvassa vauvaa hoitaessa. Mieheni oli alusta alkaean umpirakastunut vauvaamme. Itse mietin että miksi minä en voi tuntea samalla tavalla yhtä voimakkaasti.. Tunsin oloni syylliseksi näistä tunteista. Tottakai rakastin lastamme ensisekunnista, mutta tunsin oloni ulkopuoliseksi. Itkin paljon ja puhuin asiasta läheisilleni. Mieheni on ollut ihanan tukeva ja ymmärtävainen. Puhuin tunteistani myös neuvolassa, josta on ollut suuri apu. Aloitin vertaistukiryhmän samanlaisia tunteita kokevien äitien kanssa. Takana on vasta yksi kerta, mutta ryhmä tuntuu todella hyvältä. En halua heti turvautua nappeihin. Tiedän että aika auttaa ja parantaa. Voin nyt paremmin ja pystyn nauttimaan arjen pienistä iloista toisinaan. Mutta myös huonoja päiviä tulee, jolloin tunnen itseni huonoksi ja voimattomaksi äidiksi. Lapsen syntymä on elämänmullistava kokemus. Minun kohdallani tuntuu että pääkoppani ei ole pysynyt mukana tässä kaikessa muutoksessa. Toipuminen vaatii kärsivällisyyttä. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Meillä on terve ihana lapsi ja hyvä rakastava parisuhde, joten tiedän että tästä selvitään.

Lapsemme on nukkunut alusta asti levottomasti öisin. Tästä johtuen itse olen ollut myös todella väsynyt. Heti kun tulee parempi yö niin olo on erilainen. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu ja nyt taas menee pikkuisen paremmin. <3 Toivotaan että näin jatkuu. Ensi viikolla tulee toinen rotarokote ja yhdistelmärokote, joten oletettavasti tästä tulee hieman seuraamuksia..Mutta toivottavasti ne menevät ohi nopeasti.

Nyt taas äidin oma aika on ohi kun pieni heräsi ja vaatii ruokaa. Imetyksestäkin nykyisin jo nauttii. Alussa oli paljon kipuja ja rintatulehduskin koettiin. Nyt nämä hetket ovat meidän kahdenkeskisiä pieniä hetkiä. Se tunne kun hän katsoo suurilla silmillään suoraan silmiisi ja te olette toisillenne maailman tärkeimmät ihmiset. Tänään on hyvä päivä.