8 + 12 päivän virkistävää kilometriä
Eilen illalla venyi nukkumaanmeno taas puolenyöhön. Oli pakko asettaa herätyskello pirisemään aavistuksen myöhempään, vaikkakaan aamulla 6.15 ei tuntunut yhtään sen helpommalta nousuajankohdalta. Uusi päivä valkeni kuitenkin kerrassaan upeana. Juoksukin kulki yllättävän virkeästi, vaikkakin sykkeet ovat maratonin jäljiltä edelleen noin 10-15 lyöntiä korkeammat kuin sitä ennen. Hieman masentaa, mutta en jaksa antaa sen vaivata mieltä. Yritän ottaa iisisti ja nauttia juoksusta tuijottelematta jatkuvasti kädessä mittailevaa kelloa. Niin moni on puhunut Isoisänsillasta, että oli pakko muuttaa hieman tuttua reittiä ja mennäkin Kalasataman läpi Mustikkamaan kautta Herttoniemeen. Auringonsäteet hellivät heräilevää kaupunkia, ja olikin ihan pakko pysähtyä kuvailemaan. Rakastan niitä hetkiä kun onnentunne läikähtää rinnassa. Tämä aamu oli yksi sellainen.
Olen huomannut, että pitkät aamulenkit (yli 8 km) eivät sovi mulle. Aineenvaihdunta lähtee liian tehokkaasti liikkeelle ja nälkäkin yllättää aamujuoksijan. Niinpä otin Herttoniemestä bussin alle. Saan yleensä töistä kyydin kotiinpäin iltapäivällä, mutta tänään kaikki kyytini jäivät vielä työmaalle. Hetken pohdittuani päätin juosta iltalenkin hieman aiemmin ja lähdin kotimatkalle jalkaisin. Kuinka ollakaan, alkoi ukkostaa ja salamat iskeä pitkin taivasta. Sitten alkoi sataa. Ja sehän sitten satoi aivan kuin saavista kaatamalla. Ensimmäinen hassu, lämmin kesäsade. Ihana. Virkistävä. Nautin. Suosittelen kokeilemaan. Jollain tavalla vapauttavaa. Samalla tuli testattua Salomonin Agile 20 -juoksurepun vedenpitävyys. Ja sehän piti. Täysin!
Huomenna on ansaittu lepopäivä. Olen aivan naatti! Luvassa onkin superkiva perjantai. Serkkuni ja kuopuksen kummitäti lupautui tulemaan hoitamaan poikia (Kiitos L!), jotta äiti ja isä pääsee ulos syömään, nauttimaan kuplista ja Queenin keikasta. Virkistäviä nekin, omalla tavallaan. Iloista perjantaita sinullekin!