Home sweet home

Vihdoin kotona! Täällä on pitänyt hiljaista muutaman viikon johtuen siitä parhaasta eli lomasta! Oltiin pari viikkoa nauttimassa Thaimaan auringosta, katukeittiöistä ja toisistamme. Se on vaan ihan parasta viettää aikaa oman perheen kanssa. Tosin muutaman kerran tuli kyllä tosi ikävä isovanhempia. Olisi ollut ihana viettää edes yksi rauhallinen hetki ihan kahdestaan. Vietettiin reissussa 10-vuotis kihlajaispäivääkin. Tuli sanottua elämäni merkityksellisin kyllä Koh Sametilla. Tämä oli meidän viides Thaimaan loma, ja onhan se kieltämättä muuttunut lasten myötä, mutta ei välttämättä huonompaan, erilaiseksi vain.

Nyt on pää niin sumussa eilisen myöhässä olleen 12 tunnin päivälennon, siivoilun, kauppareissun ja tämän aamuisen klo 5.30 heräämisen takia, että on ihan pakko mennä poikien kanssa päiväunille. Ollaan ehditty jo pestä 6 koneellista pyykkiä, laitettua ruokaa, koristeltua koti joulua varten ja ulkoiltua (=kuunnellut hiekkalaatikolla isomman itkua siitä, että on kylmä ja on ikävä Thaimaahan. Niin on minullakin. Melkein itkettää.).

Palaan Thaimaan lämpöön, lomajuoksuihin ja matkavinkkeihin heti kun olen selvinnyt pahimmista aikaeron kepposista. Ihanaa (oikeasti!) päästä illalla tuonne viileyteen juoksemaan! Taivas tosin voisi lopettaa itkemisen. Tässä myös jännittää, että kuinkakohan vatsa mahtaa kestää lenkin. Voisin kirjoittaa kirjan loman jälkeisistä puskajuoksuistani, hah! Rauhallista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän viikonloppua sinulle!