Tautinen viikko ja juoksuikävää
Eipä olisi flunssa ja vesirokko voinut oikeastaan parempaan saumaan sattua. Juoksuilta vapautui niin kivasti aikaa, että ehdin alkuviikosta hoitaa suurimman osan joululahjahankinnoista. Perjantaina pienimmälle sitten ilmestyikin vesikellot ja ollaan niitä kuivateltu nyt hartaasti sisätiloissa. Rokko tuli kuopukselle 100 x pahempana kuin isoveljelleen. Jos olisin tämän tiennyt, olisin rokottanut pojat samantien. On ollut sydäntä särkevää katsoa vierestä kun toinen on kauttaaltaan vuorattuna kutiavissa näppylöissä ja korkeassa kuumeessa, eikä mitkään rohteet tunnu auttavan. Onneksi jokainen päivä tästä eteenpäin on kohti parempaa.
Lauantaina olo oli itsellänikin vielä sen verran normaalista poikkeava, että päätin jättää juoksut edelleen väliin ja tehdä pitkän kävelyn kaupungille. Ilma oli upea! Ei uskoisi kuin kalenteria katsomalla, että on joulukuu. En ole mikään talvi-ihminen, joten lunta en oikeastaan kaipaa, mutta jouluun se kyllä kuuluisi. Taitaa lumen näkeminen tänä aattona rajoittua lumi-ukkoelokuvaan. Onneksi se joulufiilis syntyy muillakin elementeillä. Olen nauttinut joutilaisuudesta ja kuivaharjoitellut juoksua uusimman Juoksija-lehden kautta. Lohi-ruisleivät wasabirucolalla on uusin herkkuni.
Sunnuntaina jalat olivat jo ihan kypsät lepäilyyn, joten ahnehdin kaksi kevyttä lenkkiä päivään. Kilometrejä tosin kertyi vain 15, mutta miten ihanilta ne tuntuivatkaan! Jos jotain olen oppinut, niin sairaudet kannattaa parannella maltilla ja ensimmäiset juoksut tehdä kevyesti. Entinen minä olisi treenannut koko viikon puolikuntoisena ja taipunut seuraavalla viikolla sänkyyn kahta kauheammin kipeänä. Ei mitään järkeä! Olen kiitollinen, että koko poppoo on terveinä aattona. Toivottavasti sairastelut olisi toviksi sairastettu. Tervettä joulua sinnekin!
Silmät kostuivat sunnuntaina näistä kuvista. Äidin pikkuinen lähti junalla tädin luokse yökylään ja sieltä jouluksi meitä odottamaan mummolaan. Milloin siitä on kasvanut noin reipas ja iso poika? On jo kova ikävä. Välillä sitä havahtuu kuinka pitäisi osata nauttia jokaisesta hetkestä näiden rakkaiden kanssa. Aika menee niin nopeasti, että ei mene kuin hetki kun saan huomata, että nuo pärjäävät ilman äitiä jo lenkin ajan. Apua! Olkaa vielä muutama vuosi pieniä!
Tunnelmallista ja ikimuistoista joulunaikaa sinulle!
